Aina välillä havahdun ajattelemaan, miten paljon elämä on muuttunut viime vuosina. Arki kolmen kanssa on kovin erilaista kuin se oli vaikkapa yhden lapsen kanssa, puhumattakaan ajasta ennen lapsia.

Esikoisen kanssa elämä kulki vauvan rytmin mukaan, mutta kolmannen kohdalla ei voi enää huomioida mitään rytmejä jos haluaa tehdä muutakin kuin siivota kotona. Meiltä on pitkä matka kaikkialle, joten jos me jonnekin mennään, aikaa kuluu tunteja ja siinä ajassa aina jollain on ruoka-aika tai nukkuma-aika tai uhma-aika tai you name it -aika. Se pitää vain kestää ja muistaa ottaa banaaneja ja pähkinöitä evääksi. Ja barbeja bussimatkoille. Jos oikein huonosti menee: lapset [tai äiti] saa raivareita ja bussit ajaa ohi, niin käydään ostamassa Stockalta pillimehut ja tikkarit. Ja jatketaan matkaa.

Mummolassa on talvi! Ihan pieni pilkahdus aurinkoakin nähtiin.
 

Täällä voi myös tavata hevosia ja kilttejä leijonia. Ja pikkuisen ehkä raitojakin.

Eilen oli oikein maanantaiden maanantai. Huonosti nukkuneet, itkuiset ja riidanhaluiset lapset sekä stressaantunut päänsärkyinen äiti, jolla mikään ei mennyt putkeen. Voitte arvata, että se oli aika hirveä yhdistelmä! Päivä parani vasta iltapäivällä kun lähdimme kotoa pois.

Huonoissa päivissä on se hyvä puoli, että ne menevät aina ohi ja tulee uusi aamu uusine mahdollisuuksineen. Tänään on tupruttanut vähän lunta vaakatasossa, nyt paistaa aurinko ja me aiotaan leipoa pipareita. Luvassa on myös mukavia vieraita ja muutakin kivaa. Tästä tulee niin paljon parempi päivä!

Kahdeksas viikko erossa omasta perheestä. Viikonloppu on aivan hirvittävän lyhyt aika olla kotona. Tänään luennolla kaipasin sitä, että saisin luennolta lähtiessäni kiiruhtaa päiväkotiin hakemaan lapseni, kuten muutkin vanhemmat tekevät.

Ylihuomenna tämä kulkemisen tihein osio on ohi. Ja meillä on tyttöjen kanssa syysloma.

Syyskuun viimeiset päivät, vihreä nurmikko ja toppapuvut! Vielä toissa viikolla tytöt ulkoilivat hellemekoissa.

Toivon, että lumi tulisi pian ja märkä loska jäisi kokonaan välistä. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan mies oli isyyslomalla nuorimmaisesta, se syksy on muistoissani sateinen, pitkä ja pimeä. Nyt meidän "vauvakin" jo juttelee lauseita niin kuin isot ihmiset ikään!

Puhelimesta löytyi tällainen kesä.

Ensimmäinen uusi viikko takana ja monenlaista fiilistä on ollut. Tämän syksyn olen paljon poissa kotoa, joka viikko monta yötä. Enimmäkseen on tuntunut oudolta ja itselle vieraalta. Jatkuva yksinolo ei ole ollut minulle enää vuosiin tuttua enkä erityisesti pidä siitä. Ja koko ajan on lapsia ikävä, vaikka hyvin heillä onkin isin kanssa mennyt.

Laskin, että kun ensilumi sataa, on jo paljon helpompaa. Kurssit vähenee, lähtemiset myös.

Oi ihanaa! Syksy, päiväkodin alkaminen, uusi ihana arki ja tällä äidillä moneksi vuodeksi aikuisten seuraa, opiskelupaikka ja rauha tehdä tehtävät päivän aikana. 

Sanoinko jo, että ihanaa! Tätä syksyä olen odottanut.

Tänään mummo sanoi, että mahtaa olla viimeinen kesän hellepäivä. Sen kunniaksi kävimme ruokkimassa kirkkolammen lintuja.


Hemulit haaveineen pyydystivät mummolan pihamaalla tulopäivänä, mummolan aarrearkusta löytämissään prinsessamekoissa.

Sisko. Se tulee yöllä viereen ja herättää aamulla liian aikaisin. Se sotkee leikit tai leikkii väärää leikkiä tai väärällä tavalla tai lopettaa liian aikaisin. Se valitsee väärän elokuvan ja vie koko sohvan tilan. Se kaataa maidot toisen leivälle ja mekolle ruokapöydässä. Se ehtii autoon ekana ja kun äiti pyytää tuomaan pikkusiskon vaipan, se pirulainen juoksee nopeampaa vaippakaapille.

Ja sitten kun pääsee ilman siskoja synttäreille, pitää ottaa mekon taskuihin karkkia, että siskotkin saa. Kun siskokset aamulla kokoontuvat sohvalle lastenohjelmien ääreen, iloiset huomenet raikaa ja aamuhaleja jaellaan. Ja kun pienintä harmittaa, sisko tietää mikä nukke auttaa.

Iltasella, kun aurinko vielä paistaa ja isi on on juuri ajanut nurmikon. Silloin voi siskon kanssa painia ja juosta, kutittaa ja halailla ympäri pihamaata. Jalkapohjat vihreinä.

Alkukesästä kysyin lapsilta, mitä he haluaisivat tehdä kesällä. Lista oli seuraavanlainen:

* käynti rannalla
* ja hoplopissa
* sekä mummolassa
* jätskitötteröt kaupungilla

Kaikki on saatu tehtyä ja vähän muutakin. Meidän aikuisten toteutunut haave oli reissu Pohjois-Norjaan.

Nyt ajatukset kääntyvät pian alkavaan uuteen vaiheeseen. Olen ollut kotona melkein kuusi vuotta ja nyt se muuttuu. Yhtäkkiä nämä laiskat aamut ja vapaus tehdä päivällä mitä lystää tuntuvat niin ihanilta, kun niiden tietää pian olevan ohi.