Olen aina ollut hyvin tarkka väreistä ympärilläni. Ja inhonnut sitä, että jopa väreillä väitetään olevan sukupuoli.

Kuusi vuotta siihen meni, että meillä nähdään oikein peruspunainen ulkohaalari lapsen päällä. Ennen lasten saantia ihmettelin aina päiväkotiseurueiden kulkiessa ohi, että miksi tytöt olivat järjestään punaisissa ja pojat sinisissä. Ajattelin, että itse en kyllä pukisi lapsiani tarkoituksella niin että värit olisivat rajoitetut sukupuolen mukaan, ja että jo kaukaa pitäisi tietää kumpi sieltä tulee.

Meillä on nähny vaikka minkä värisiä pukuja: mustia, harmaita, sininen, lila, keltainen, oranssi, beige, sateenkaari, ruskea, violetti, hiekan sävyinen, vihreä, turkoosi ja jopa yksi miehen valitsema pinkki (ai niin ja yksi vaaleanpunainen alehaalari). Takkeja on ollut enemmänkin myös niissä tyttömäisissä sävyissä.

Sisävaatteissa siedätyin pinkkiin pari vuotta sitten, vaikkei meillä pinkissä kylvetä vieläkään. En kuitenkaan koe enää ylitsevuotavaa pinkki-inhoa, mutta ruskeaan väriin sain yliannostuksen esikoisen ekoina vuosina enkä kestä sitä vieläkään. Vihreälle kävi vähän samoin, vaikka siitä uskonkin vielä toipuvani.


p.s. Huhtikuun loppu vai helmikuun loppu?  En ole eläissäni tämmöstä talvea nähnyt näillä leveyksillä. Tai no ilmeisesti olen mutta en muista, mies tiesi kertoa, että 25 vuotta sitten täällä oli samanlainen kesken jäänyt talvi.

"Äiti, tärkeintä maailmassa on huolehtiminen." Totesi kuusivuotias. Ja sitten, "Mikä sinusta on tärkeintä?" Vaikka yritin, en osannut vastata paremmin, vaan päädyin lopulta samaan vastaukseen. Että tärkeintä on omista rakkaistaan huolehtiminen.

Välillä tällä pienellä ihmisellä vain on vähän liikaa huolia ja murheita. Avuksi teimme kasan huolinukkeja ja sovimme, että vauvahuolinukeille kerrotaan vain kaikkein pienimmät huolet, isi- ja äiti-nukeille pahimmat. Yöksi ne pannaan tyynyn alle ja näin murheet katoavat.

Voisi itsekin kokeilla.

1. Uusi suosikkileikki on rumpujen soittaminen värikynillä.
2. Äiti vähän innostui kun postissa saapuivat kevättakit.
3. Uuden kodin suosikkipaikka.
4. Koiraakin kiinnostaa.

Kun äiti ja isi jännäsivät miesten olympia -viestiä, lapset kuvasivat elinkaarensa päässä olevalla pokkarilla.

Tänään oli aivan ihana ja vähän haikeakin päivä. Aamulla kuulin, että edellisenä iltana oli syntynyt sukuun uusi vauva. Esikoinen kävi viimeistä kertaa neuvolassa. Tytöt saivat neuvolareissusta palkkioksi pienen yllätyksen, josta sateli kiitoksia monta kertaa. Ja sitten saimme kukkia, suklaata, kortin ja ihan parhaat vieraat luoksemme! Söimme pakasteesta viimeiset täytekakkupalat ja kahvittelimme rauhassa ystävän kanssa. Ulkona satoi jotain veden ja rännän sekoitusta, mikä tarttui isoina pisaroina puihin, mutta sisällä oli lämmintä.

Illalla kuusivuotias liimasi äidin seinälle pitkät palat sydänteippiä, koska hän kertoi rakastavansa äitiä niin paljon. Uni voitti kaksivuotiaan isosiskon yläsängyssä, siellä ne vierekkäin tuhisivat.

Ystävän seurassa
aika kuluu nopeasti.
Juuri, kun ajattelit,
että on jo ilta,
ollaan jo aamussa asti.