tiistai 30. lokakuuta 2012




Yksvuotias on hassu olento. Se on aina siellä missä tapahtuu eikä se koskaan jää huomiotta.

Se piilottaa kaukosäätimen niin hyvään jemmaan, ettei kukaan löydä sitä päiväkausiin (jos koskaan). Seisoo lasten piirustuspyödällä ja hymyilee onnellisena saavutukselleen. Nauraa loputtomasti pelleilyleikeille, joissa saa repiä äitiä ja isiä naamasta tai kopsauttaa täysillä otsansa äidin otsaan.

Se heittelee maissinaksut lattialle ja huutaa niin kauan, että saa kahvipöydästä oman pullapalan. Kulkee suu täynnä siskoilta varastettuja pikkuisia Hello Kittyjä tai kyniä tai tarroja tai terottimia tai pyyhekumeja... Pääsee jo sängylle ja myös alas sieltä, usein jopa jalat edellä. Kun kielletään, se puristaa nyrkit yhteen ja tärisee ja karjuu punaisena pettymyksestä.

Mutta onneksi kaikkeen harmiin auttaa vielä syli, tutti, ruoka ja uni. Eikä mikään ole niin tarttuvaa, kuin pienen hapsuhiuksen hörönauru!


keskiviikko 17. lokakuuta 2012



Viikonloppu oli mummojen ja isomummojen. Näimme kaikki miehen elossa olevat isovanhemmat.

Oli pysäyttävää katsella pian 90-vuotiaan mummon lapsuus- ja nuoruuskuvia. Ensin kuvissa oli pieni lapsi, sitten kaunis nuori nainen, touhukas äiti ja kun katseen nosti valokuvakirjasta, siinä hän istui edessämme vanhuksena. Vähän hämmentyneenä kun muisti on jo niin huono, ettei aina ymmärrä tätä maailmaa eikä tunne ihmisiä. Ja me touhusimme ympärillä samanlaisen pesueen kanssa kuin hänellä oli niissä pienissä mustavalkoissa kuvissa, reilut 55 vuotta sitten.

Kun miettii taaksepäin, aika on mennyt silmänräpäyksessä. Ihan lyhyt hetki vain, kaksi samanmittaista sykähdystä mitä olen tähän mennessä elänyt ja minäkin istun vanhainkodissa ja odotan vieraita (jos hyvin käy). Ja minun lasteni lapset katsovat valokuvista, että on se tuo pieni höppänä mummo ollut joskus nuori ja siloposkinen. Ja sitten tämä kaikki alkaa olla jo ohi.

Pitää muistaa elää hyvin. Ja ottaa paljon kuvia.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Äidin päiväunet




En nuku yleensä päikkäreitä, mutta joskus yritän. Silloin voi käydä esimerkiksi näin...

11.30 Juostaan kerhosta bussiin ja vauva nukahtaa vaunuihinsa. Ei haittaa sade eikä siskon huuto.
12.00 Olen saanut raahattua koko litimärän pesueen sisälle ja vauvakin nukkuu edelleen.
12.10 Laitan ruuan, syödään ja yksi ravaa ees taas vessassa.
12.45 Käsken keskimmäisen päikkäreille, mistä seuraa tietysti hirveä huuto. Hän haluaa nukkua omassa sängyssä. Lasken, että jos hän nukahtaa kohtuudella ehdin ehkä itsekin levähtää tänään. Pää on niin kipeä että uni voisi auttaa.

13.00 Kaksivuotias haluaakin äidin ja isin sänkyyn ja iloitsen mielessäni, sillä siellä voisin levähtää hänen kanssaan.
13.20 Itku ja huuto loppuu ja kaksivuotias on unessa. Ihanaa, pettaamaton sänky ja pehmeät lakanat. Jos vähäksi aikaa laittaisin silmät kiinni...
13.30. Neljävuotias kurkistaa ovelta. Kun hänelle selviää, että sisko nukkuu jo, hän muistaa että äiti oli luvannut tulla sohvalle hänen viereensä katsomaan lasten elokuvaa. Ei auta kuin nousta.

13.45 Laitan tytölle muroja ja elokuvan. Asettaudun tyynyä vasten ja koitan saada unenpäästä kiinni mahdollisimman nopeasti.
13.55. "Äiti mistä laitetaan isommalle?". Yritän neuvoa unisena, ei onnistu. Nousen ja näytän.
14.00 Joku osuu olkapäähäni, heräsikö keskimmäinen? Ei kun se onkin koira, joka hyppää minun kautta sohvalle.

14.10 Koira hyppii nonstoppina ovea vasten ja raapii ikävästi kynsillään, vaikka on ulkoillut vasta. Siitä lähtee rasittava ääni.
14.15 Neljävuotias monottaa vähän väliä jaloillaan minua, kun makaa väsyksissään sohvan toisessa päässä.
14.20 Keskimmäinen herää ja tulee viereemme sohvalle.

14.30 Vauva herää ulkona.

Ajattelen huvittuneena, että pienin nukkui kolme tuntia enkä silti ehtinyt itse nukahtaa. Ei kukaan varmaan uskois. Päätä särkee edelleen. Onneksi on perjantai ja onneksi särkylääkkeet on keksitty!

maanantai 8. lokakuuta 2012






+ aamupuistoilu pitkästä aikaa
+ punaset posket ja nenä
+ uusi mukava tuttavuus
+ virkeä mieli
+ illalla talo täyttyy ihanista naisista & lastenvaatteista

Tästä tulee hyvä viikko! Jo nyt se on parempi kuin edellinen.

maanantai 1. lokakuuta 2012










 


Meillä oli ihana viikonloppu kahdestaan. Toista kertaa ikinä oltiin reissun päällä ilman lapsia, ensimmäistä kertaa vaeltamassa yhdessä.

Saisipa näitä reissuja tehdä vähän useammin. Niistä saa niin paljon energiaa ja kivoja muistoja tähän lapsiperheen arkeen, joka ei aina ole niin mielenkiintoista.

Ehkä ensi syksynä taas.