Tänään on nukuttu vuorotellen, syöty pizzaa ja vähän sipsiäkin. Koristeltu tusseilla pari vauvanukkea ja oma vartalo kasvoja myöten (keskimmäinen). Maalattu vesiväreillä olkkarin seinä (esikoinen), ihmetelty ulkotulia ja tehty lumeen muurahaisille koti. Piirretty ympyrää sädetikuilla.

Vielä on kaupungin ilotulitus näkemättä.

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Kumpa ensi vuosi olisi kaikille hyvä.

Joulu meni mukavasti, vaikka vauva tekikin nukkumattomuusennätyksen ja joulun tunnelmointi jäi hiukan väsymyksen varjoon.

Lapsilla oli tietysti jännittävä päivä. Tytöt saivat sopivasti kivoja lahjoja. Tuli mm. täydennystä leikki-keittiöön ja ensimmäinen barbi tähän taloon. Lasten saamat punaiset huopikkaat olivat etenkin äidin mieleen, nyt kun vaan tulisi pakkasta!

Itse iloitsen etenkin Globe hope:n ihanasta laukusta, kirjoista ja jouluisista Taika-astioista.

Yöllä tuntuu aina siltä, ettei tästä voi selvitä. Ei tämä lapsi nukahda ikinä enkä saa koskaan nukkua. Olo on aivan neuvoton, kun mikään ei auta. Ja se mikä sitten lopulta auttaa, on aivan mielivaltaista: joskus se on kapalo, joskus vaunut tai sitten kaukalo tai se, että ottaa kapalon pois. Välillä imetys rauhoittaa ja välillä se saa vauvassa vain suuremman raivon. Joskus se on isin syli, joskus äidin.

Aamulla on pöhnäinen olo ja päivä käynnistyy tahmeasti. Jatkuva sunnuntaiaamun olo. Yövaatteita ei jaksaisi vaihtaa pois eikä sänkyä pedata. Kaikki toimet tuntuvat suurelta ponnistukselta eikä oikein mikään jaksa kiinnostaa.

Iltaa kohden alkaa itku ja heiluttaminen. Sitten ne lyhyet unipätkät ja itku. Väsyttää. Vuorotellaan vauvan hoidossa, jos edes toinen saisi nukuttua. Tai sitten ei, jos huuto ei lakkaa. Muistutetaan toisillemme, että ei tätä enää kauan voi jatkua. Keväällä helpottaa jo, viimeistään kesällä. Huumorikin on tehokas keino jaksaa, vaikka aika vähissä ne naurut on kahdelta yöllä.

Jotenki osuvasti arjen sydän löytyi roskiksen pohjalta. Eikä lähtenyt millään pois.

 Viisi yötä jouluun!      

Reissattiin tyttöjen kanssa junalla mummolaan. Kolme yötä ja kaksi päivää.

Joululahjaostoksia ja joulupukin näkeminen Napapiirillä. Yksi esikoisen tekemä viilisydän. Vauvan iltahuutoihin mummon syli. Ei unta, mutta hiukan omaa aikaa jonka käytin syömiseen. Ei myöskään kotitöitä, paitsi pyykkäystä. Ja silti loppui vaatteet kesken. Keskimmäinen oli toisen päivän yöpuvussa ja vauva sai vaatteita kaupasta.

Kotiin palasin entistä väsyneempänä. Vannoin miehelle, etten enää lähde yksin lasten kanssa mummolaan. Yöt ovat niin raskaita yksin, kun kaikki lapset heräilevät yhtäaikaa ja vuorotellen. Ja sitten seuraavassa lauseessa selitin, että pari viikkoa joulun jälkeen voitas taas mennä.

Onhan siellä mummolassa kuitenkin maailman parhaat ihmiset. Ja ihanan paljon lunta.

Ihana joulukuu! Ihana päivä! Ihanat lapsoset!

Hyvää pannaria! Ihana joulukalenteri. Ihana hurjasti kasvanut vauva!

Ihana hyvin nukuttu yö.