Pian puolitoistavuotias

Pian puolitoistavuotias:

- osaa syödä itse
- pääsee jo sängyille ja sohville ja alaskin
- ei halua enää istua kaikkia matkoja kärryissä, pitää saada kävellä itse

- sanoo mm. lallo (pallo), auka(se), pois, tiitosh (kiitos), auto, ei
- puhuu paljon omia juttuja
- taputtaa äidin isoa mahaa kaksin käsin, kun haluaa syliin

- nukkuu vielä pitkät päikkärit
- osaa nukahtaa yksin
- siirtyy kohta pois pinnasängystä

- tahtoisi olla aina ilman rihmankiertämää
- tykkää tanssia ja keinua
- syö paljon hiekkaa

- tykkää istahtaa potalle, josta sinkoaa heti ylös ja kiekaisee "ei tule!"
- tykkää roolileikeistä
- lempileluja taaperokärry, ruokaleikit, korut ja pikkueläimet

- kirkuu jos kädestä yrittää ottaa jotain, edes väärinpäin olevaa rusinarasiaa ei saa korjata (vaikka rusinat varisee ulos)
- rakastaa palloja
- on koukussa xylitol-pastilleihin, joita saa ruuan jälkeen

Eilen oli ensimmäinen päivä, kun tuntui jo kesältä. Ulkoiltiin pienessä vesisateessa eikä ketään haitannut.

Pienempi on oppinut syömään itse, omalla lusikalla.


p.s. kannattaa vilkaista tämä, mikäli autossasi matkustaa lapsia turvaistuimessa.

+ nurmikko on jo kauttaaltaan vihreä!
+ koivujen lehdet kasvavat joka päivä (ja muidenkin puiden)
+ tänään ei pitäisi sataa yhtään niin paljon kuin eilen!
+ perjantai
+ mahtavan aurinkoinen sää

- koivun siitepölyallergia
- ei voi enää nukkua mahallaan (kohta ei edes selällään)
- lapsi ei päässyt uimakouluun
- opiskelumotivaatio ei ole huipussaan

Monesta miinuksesta huolimatta tämä päivä on ehdottomasti plussan puolella. Ja niin on sääkin ;)

Viikonloppuja!

Päivät täyttyvät pyykistä, loputtomasta keittiön siivoamistesta, ruuan laitosta, syöttötuoliin nosteluista, uudestaan ja uudestaan pöydän pyyhkimisestä, päiväuniajan kestävistä kiireessä suoritetuista opiskeluista ja mainitsinko jo, että siitä pyykistä? Joka kerta kun huomaan pyykkivuoren hiukan pienenneen, jostain ilmestyy kasa pissaista lakanapyykkiä ja yövaatetta.

Täytyy tunnustaa, etten ole huonolta ololtani, väsymykseltä ja opiskelustressiltä jaksanut juuri olla sosiaalinen. Se taitaa pikku hiljaa kostautua. Seinät uhkaavat kaatua päälle, pyykit ei vaan kiinnosta. Tekisi mieli luopua kaikista muistatakin kotitöistä.

Piristykseksi sain vinkin uudesta lastenvaatekaupasta, joka näyttäisi olevan kotimaista tuotantoa! Tuolta haluaisin lapsille kesälakin, nuken makuupussin ja housut.

Alempien kuvien myötä muistelen haikeana pääsiäisen minilomaa miehen kanssa kaksistaan. Voi kun siitä riittäisi voimia vähän pidemmäksi aikaa.

Täälläkin suunnalla lämpenee. Kyllä se kesä kohta tulee. Hyvää alkanutta viikkoa!

Viime aikoina

+ olen todennut energisen keskiraskauden saapuneen

+ tein ekaa kertaa itse mysliä

+ olen laittanut asuntoa kodikkaammaksi

+ ja opetellut tekemään uusia ruokia

+ ostin ekaa kertaa tuoreita yrttejä, jääkaapissa haisee basilika

+ ollaan voitu siirtyä takaisin luomumaitoon, sitä olen odottanut! 

+ lapset ovat uskaltaneet silittää mummilan pupuvanhusta

+ sain jo tänään ihania äitienpäiväkukkia, kaksi korttia ja itse maalatun kukkaruukun herneeltä näyttävän kasvin kera <3

- nuorempi pitää opettaa nukkumaan sisällä, kun pihalla on kevään myötä liikaa meteliä

- varma kevään merkki: koiran yölliset merkkailut syöttötuolin jalkaan

- pahoinvointi ei ole loppunut eikä ruokahalu juurikaan parantunut 

Kummallisen paljon ruokajuttuja. Ei liene epäselvää mihin asiaan meillä panostetaan kun mies pääsi töihin ja rahaa on vähän enemmän.

Kivaa viikonloppua kaikille! Meillä se menee reissatessa. Ei kovin innosta, päivän reissut on aina niin rasittavia lasten nukkumisten kannalta.