Tyttö tummatukka,

onnenenkeli, 

onnenlintu pesään tänään lenteli.

Keijukaisen keveys

syyskuun heleys, 

Iso ilo lisää koko perheelle.

(Teija Rääpysjärvi)

Torstaina 22.9. saimme pikkuisen tyttösen. Kooltansa samaa sarjaa kuin siskotkin, 49cm / 3030g.

Täällä me nyt kotona opetellaan uutta arkea.



p.s. kiitos kaikille edellisen viestin tsempeistä!

Pian

Käyty on viimeinen verikoe, viimeinen neuvola, pian myös viimeiset yölliset vessareissut. On otettu viimeiset mahakuvat ja naurettu tuolle roikkuvalle koripallolle.

Vaipat ja vauvanvaatteet ovat päässeet uuteen lipastoon. Vaunut löydetty niiden homehtuneiden tilalle, kaukalo kaivettu varastosta. Tutit on keitetty ja kotiutumisvaatteet päätetty. Sairaalakassi on vielä vähän vaiheessa, kameroiden akut pitää muistaa ladata.

Mutta miten vaikeaa sitä itse vauvaa on kahdenkaan lapsen jälkeen kuvitella. Kyllähän sen imettämisen, hyssyttämisen, valvomisen ja sellaisen osaa kuvitella. Sitä uutta ihmistä ei vaan pysty mielessään luomaan ennen kuin se saapuu. Meillä ei ole mitään vaikutusvaltaa siihen millainen ihminen meille tulee ja hyvä niin. Kunhan vain saapuisi ehjänä syliin asti.

Ihan pian.

Syksy on lempivuodenaikani. Etenkin alkusyksy, ennen kuin on mustaa ja märkää. Olen iloinen kun saan syyslapsen. Ennestään meillä on yksi joulunlapsi ja yksi alkuvuoden tyttö, nekin ihania aikoja syntyä.

Tässä uuden kodin lähellä on hienot ulkoilumaastot. Metsään pääsee omalta pihalta. Tykkään!