Ensimmäinen uusi viikko takana ja monenlaista fiilistä on ollut. Tämän syksyn olen paljon poissa kotoa, joka viikko monta yötä. Enimmäkseen on tuntunut oudolta ja itselle vieraalta. Jatkuva yksinolo ei ole ollut minulle enää vuosiin tuttua enkä erityisesti pidä siitä. Ja koko ajan on lapsia ikävä, vaikka hyvin heillä onkin isin kanssa mennyt.

Laskin, että kun ensilumi sataa, on jo paljon helpompaa. Kurssit vähenee, lähtemiset myös.

Oi ihanaa! Syksy, päiväkodin alkaminen, uusi ihana arki ja tällä äidillä moneksi vuodeksi aikuisten seuraa, opiskelupaikka ja rauha tehdä tehtävät päivän aikana. 

Sanoinko jo, että ihanaa! Tätä syksyä olen odottanut.

Tänään mummo sanoi, että mahtaa olla viimeinen kesän hellepäivä. Sen kunniaksi kävimme ruokkimassa kirkkolammen lintuja.


Hemulit haaveineen pyydystivät mummolan pihamaalla tulopäivänä, mummolan aarrearkusta löytämissään prinsessamekoissa.

Sisko. Se tulee yöllä viereen ja herättää aamulla liian aikaisin. Se sotkee leikit tai leikkii väärää leikkiä tai väärällä tavalla tai lopettaa liian aikaisin. Se valitsee väärän elokuvan ja vie koko sohvan tilan. Se kaataa maidot toisen leivälle ja mekolle ruokapöydässä. Se ehtii autoon ekana ja kun äiti pyytää tuomaan pikkusiskon vaipan, se pirulainen juoksee nopeampaa vaippakaapille.

Ja sitten kun pääsee ilman siskoja synttäreille, pitää ottaa mekon taskuihin karkkia, että siskotkin saa. Kun siskokset aamulla kokoontuvat sohvalle lastenohjelmien ääreen, iloiset huomenet raikaa ja aamuhaleja jaellaan. Ja kun pienintä harmittaa, sisko tietää mikä nukke auttaa.

Iltasella, kun aurinko vielä paistaa ja isi on on juuri ajanut nurmikon. Silloin voi siskon kanssa painia ja juosta, kutittaa ja halailla ympäri pihamaata. Jalkapohjat vihreinä.

Alkukesästä kysyin lapsilta, mitä he haluaisivat tehdä kesällä. Lista oli seuraavanlainen:

* käynti rannalla
* ja hoplopissa
* sekä mummolassa
* jätskitötteröt kaupungilla

Kaikki on saatu tehtyä ja vähän muutakin. Meidän aikuisten toteutunut haave oli reissu Pohjois-Norjaan.

Nyt ajatukset kääntyvät pian alkavaan uuteen vaiheeseen. Olen ollut kotona melkein kuusi vuotta ja nyt se muuttuu. Yhtäkkiä nämä laiskat aamut ja vapaus tehdä päivällä mitä lystää tuntuvat niin ihanilta, kun niiden tietää pian olevan ohi.