On aivan erilaista odottaa vauvaa nyt, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että ymmärtävät asian kunnolla. He ovat olleet hyvin malttamattomia, jo syksyllä surivat sitä kun vauva ei voi vielä syntyä. Vauvalle jutellaan mahan läpi, annetaan suukkoja ja kerrotaan tärkeitä asioita. Välillä siskoksille tulee riitaa siitä, kuka saa opettaa vauvaa kävelemään ja auttaa hoitamisessa. Vähän meinaa aina itseä naurattaa, eiköhän sitä auttamista riitä ihan kaikille kyllästymiseen asti.
Tällä kertaa asiat joutuu selittämään perinpohjin. Lisääntymistä on käsitelty tuon tuostakin eikä vastaukseksi riitä enää pelkkä "isi antaa äidille vauvasiemenet". Kysymykset ovat tarkkoja ja asioita on saanut kerrata moneen kertaan. Miten, miksi, milloin ja missä? On kyselty myös kuinka tämä jälkeläisen alulle saattaminen sitten onnistuu kanoilta ja kukoilta? Entä millaisessa asennossa kenguruilla? Ajattelen, ettei aikuisena auta kuin vastata siihen mitä kysytään, ettei tietoa tarvitse lähteä hakemaan muualta.
Vauvakirjoja on bongailtu kirppareilta ja kaupoista, mutta aika vähän niitä on tarjolla. Osaan jo Onni-pojasta tulee isoveli -kirjan ulkoa vaikka unissani. Ihanaa kuitenkin, että kaikki odottavat sisarusta innoissaan eikä kukaan angstaa asiasta. Kolmevuotiaan pohdinnat siitä, mitä kaikkea hän sitten tekee kun on isosisko, ovat liikuttavia.
Isommat tytöt ymmärtävät jo myös raskauden rajoittavat puolet ja viime viikolla esikoinen kysyikin, että muuttuuko äiti sitten taas tavalliseksi kun vauva on syntynyt? Lupasin, että varmasti muuttuu.