perjantai 24. helmikuuta 2012

Eräs perjantai




06.53 Havahdun siihen, kun joku lapsista huutaa huoneessaan ja mies sanoo että sama kai se on jo nousta. Jään vielä lojumaan.
07.20 Syötän vauvaa, joka ei oikein syö kun värkkää vaan. Lopetan imetyksen, käännän hänet kainalooni kyljelleen ja laitan tutin suuhun. Pikkuinen karjuu elämän vääryyttä ja nukahtaa melkein heti. 
07.35. Mies avaa oven ja sanoo heipat.
07.40 Havahdun unestani siihen, että vessasta kuuluu jo hiukan epätoivoinen mantra "Kakka tuli!". Riennän pyyhkimishommiin. Muistan, että tänään olisi kerhopäivä. Jaksettaisko lähteä?

07.45. Vauva nukkuu vielä, joten optimistina keitän teen ja voitelen rieskapalat. Laitan lapsille muroja ja vadelmakeittoa. Keskimmäinen tiputtelee soppaa uusille sukkiksille. Ehdin syödä leivät ja kaataa juuri oman vattusopan kuppiin, kun vauva herää.

Pukeminen sujuu kerrankin ihan hyvin ja ehdimme pysäkille ajoissa. Muistin ottaa itkuhälyttimen mukaan ja jätän vauvan kerhon oven ulkopulelle jatkamaan uniaan. Kerhossa on muutama vanha tuttu äiti lapsineen, on mukava nähdä heitä. Sitten on yksi neuvonantaja, joka jakelee neuvoja siitä, koska meidän kuopuksen pitäisi aloittaa kiinteiden maistelu. Voi että minä inhoan sitä äitityyppiä, joka pitää muita tyhmänä ja jakelee ohjeita miten toisten tulisi lapsensa kasvattaa. Viimeksi kun valitin yöt valvovaa ja huutavaa vauvaa, sain yhdeltä äidiltä luennon, kuinka vauvan unirytmi ei ole vielä siinä iässä kehittynyt. No shit sherlock.

10.55. Kaksivuotias huutaa kun istutan hänet kärryihin ja juoksemme bussipysäkille. Linja-autossa hän nukahtaa. Kannan nukkuvan lapsen ulkovaatteissaan sänkyyn, riisun kengät, lakin, hanskat ja avaan haalarin vetoketjun. Enempää en uskalla, ettei tyyppi herää.

11.45. Laitan pyykit koneeseen ja menen tekemään ruokaa. Ehdin napsauttaa levyn päälle ja ottaa tofun kaapista, kun vauva herää vaunuista. Vedän vaunut sisälle ja huomaan, että hän on aivan unessa. Heilutan vähän ja avaan toppapussia, vauva jatkaa uniaan eteisessä. Teen ruuan loppuun ja siivoan keittiötä. Syödään esikoisen kanssa kaksistaan, sitten hän haluaa katsoa Bambin.

12.10. Istun hetken aikaa koneella, kun koira alkaa haukkua televisiosta näkyvälle Bambille. Laitan koiran ulos ja ihmettelen kun haukkuminen ei lopu ollenkaan. Ikkunasta näen miten pieni elukka on kiikkunut pihan korkeimmalle kukkulalle, näkee siitä aidan yli ja haukkuu polleana ohikulkijoita. Näky on niin huvittava, että otan kameran mukaani kun lähden sesseä komentamaan, mutta tämähän rientää nöyränä alas kukkulalta heti minut nähtyään eikä edes suostu menemään sinne takaisin, että olisin saanut kuvani.

12.20. Vauva herää eteisessä. Imetän ja jututan pikkuista.
12.39. Kaverini soittaa ja kyselen kuulumisia tuoreelta koiranomistajalta. Keskimmäinen herää puhelimen soittoääneen ja huutaa kiukkuisena kuin ampiainen sängyssään. Hän käskee äidin pois, kun koitan mennä lohduttamaan. Lopulta äiti kelpaa ja nostan hikisen lapsen syliini.
12.55. Istumme sohvalla keskimmäinen sylissäni, vauva hihkuu lattialla leluilleen ja esikoinen jännittää miten Bambille käy. Katselen ikkunasta ulos ja mietin, että miten ihanan laiskaa on olla vain tässä. Ja miten kivaa, kun on perjantai.
13.07. Lämmitän keskimmäiselle ruuan.

13.13 Esikoinen haluaa vielä katsoa Maija Mehiläistä ja he aloittavat kun sisko on saanut syötyä. Tulen koneelle ja kirjoitan tätä juttua.
13.20. Keskimmäinen tulee viereeni lattialle huutamaan ja vinkumaan "Äiti tuu sohvalle!".
13.24. Luovutan jaloissani karjuvalle lapselle. Vauvakin on alkanut itkeä olkkarissa lelukaaren alla. Vaihdan sätkivälle ja karjuvalle vauvalle vaippaa ja puen lopulta vaatteet sylissä, sillä en saa muuten sukkahousuja osumaan potkivaan pikkujalkaan. Otan vauvan kainaloon ja tulen koneen ääreen imettämään hänet.

13.39. Olen saanut vauvan imetettyä, kun keskimmäinen tulee luokseni. "Issää maitoa! Jooko! Minä issää maitoa." Hän ojentaa pöydästä hakemansa tyhjän maitolasin minulle. " Meni sommiin taas. Minulla meni sommiin. Pyyhkitään". Nostan vauvan kainaloon ja lähden pyyhkimään keskimmäisen sormia, tutti tipahtaa lattialle.
13.41. Lasken vauvan lattialle ja menen kaksivuotiaan kanssa keittiöön. Huomaan, että hänen ruokalautasellaan onkin vielä ruokaa, istutan tytön pöytään ja alan syöttämään häntä. Täytän maitolasin. Vauva kitisee lelukaaren alla.
13.45. Keskimmäinen on syönyt tarpeeksi. Lähdemme keittiöstä. Ravistelen spagettia sukistani ja koira syoksyy syömään ne lattialta. Tulen taas koneelle ja koitan kirjoittaa tätä juttua. Vauva alkaa itkeä. Mietin onko tässä kirjoittamisessa mitään järkeä?

13.48. Laitan vauvan ulos nukkumaan. Tytöt riitelevät siitä kumpi saa istua vauvan bumbo-tuolissa. Esikoinen loukkaantuu, laittaa television kiinni ja menee huoneeseensa tuhertamaan itkua. Koira pääsee pihalle.
13.57. Riita on sovittu ja kehun keskimmäistä, kun hän hetken toista ärsytettyään luovuttaa reippaasti tuolin siskolleen. 
14.00 Koira raapii ovea. Päästän sen sisälle.
14.01. Siivoan keittiötä. Tiputan roskat käsistäni väärään roskikseen. Siivoan vaatteita olkkarista. Tytöt leikkivät äitiä ja isää, vanhempi on pukenut tunikani päällensä. He ajavat mielikuvitusautoa maton päällä. Yritän ottaa kuvaa, mutta salamasta on patteri lopussa. Etsin uusia pattereita, mutta niitä ei ole.
14.10. Palaan taas kirjoitukseni pariin. Muistan yhden kaverini, joka on soittanut minulle jo monta päivää sitten enkä ehtinyt vastaamaan ja laittanut sähköpostiakin viime viikolla. Pitäisi ehtiä kirjoittaa hänelle.
14.13. Tytöt istuvat taas eteisen matolla. "Laitetaan reppu peräkonttiin. Äiti ajaa. Brooooom. Perillä ollaan. Mennään järvelle."


Näihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua!

p.s. jos intoa riittää, tarttukaa haasteeseen ja kirjoittakaa teidän päivän kulusta!
p.p.s. infotkaa minua, jos tartutte haasteeseen!

21 kommenttia:

  1. Voi mikä päivä ja mikä haaste! Mhmm, onnistuisikohan tuo multa? Haluaa niin, mutta se aika...laitan miettimismyssyn päälle. T.Inka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieti ihmeessä! En tiedä tykkääkö muut, mutta minusta on kiva lukea tämmösiä. Päästä kurkkimaan toisten arkeen :)

      Poista
  2. Tykkään tästä jutusta ihan hulluna! Osaat kertoa niin mielettömän hyvin, että tuntuu, ku ois eläny teiän mukana ton kaiken. :p Hengästyttävää meininkiä, ei voi muuta sanoa. Hihitin vahtikoiralle. Onhan se pelottava. ;) Ja jos yhtään lohduttaa, niistä kysymättä neuvojista saavat osansa myös monet koiranomistajat. Aina joku toinen tietää mukamas paremmin kuinka kuuluu ruokkia/kouluttaa/ylipäätään elää. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan, nii helpottaa kummasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Mie meinasin jo poistaa tän, ku aattelin, että ei kai kukaan jaksa lukea tuota :D Oon tehny näitä ennenki, mutta en ikinä sitte viittiny postata, vaan oon poistanu lopulta jemmasta.

      Joo neuvojista ei kannata välittää. Aika harvoin vaan enää kolmannen kans niihin törmää, mutta sitäki enempi sitte sapettaa. Ja koirien kanssa niitä neuvojia kans riittää. Ja muuten myös parisuhdeasioissa!

      Ja kyllä, onhan tää meno aika henkeä salpaavaa ainaki ku iteki lukee tälleen. Ei sitä aina huomaa ku täällä elelee, mutta toisinaan sen pistää merkille liiankin hyvin. Kun mitään ei ehdi!

      Poista
  3. voi että nostan hattua (tai pikemminkin nakkaan sen pois päästäni) sulle! oot niin supermamma :) hei, luin just tuon sun postauksen liittyen vauva-aikojen masennukseen. mulla on hyvin samankaltainen kokemus (tosin mulla on vaan yksi lapsi), olis aika hienoa joskus jutella sun kanssa... vertaistuki kun on vertaansa vailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihan tavallinen äiti minä vain olen! Tämmöstä se on varmasti kaikilla, joilla on monta pientä.

      Harmi kuulla, että sinullakin on ollut vauva-ajan masennusta. Se on muuten tosi yleistä. Aiheesta on aika mielenkiintoista jutella, vertaistuki on kyllä kaikkein parasta ja toivottavasti siihen olisi kaikilla mahdollisuus :)

      Poista
  4. Arkipostaus parhaimmillaan, rakastan näitä. Tartun niin haasteeseen, ehkä jo huomenna :)

    Yhteen päivään lapsien kanssa vaan mahtuu niin paljon, meillä tänään pelkästään kolme "kamalaa kakkahätää" jotka paljastuivatkin "valekakoiksi". Just :D

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yhteen päivään mahtuu todellakin aivan hirveesti tapahtumia ja pikkujuttuja. Tuossakin oli vain kuuden tunnin ajalta kuvattuja tapahtumia, koko päivä ois sellainen urakka etten ikinä ehtis sitä edes kirjoittaa, kun kaikki unohtuis ennen kuin saisin ne ylös.

      Naurattaa tuo teidän valekakka-episodi :D Ois kyllä hauskaa lukea, jos ehtisit tarttua tähän haasteeseen!

      Poista
  5. Ihanaa ihanaa arkea :) Juuri tuotahan se arki on. Mitä eroa olet huomannut kolmen lapsen kanssa entä kahden. Haaveilen kolmannesta mutta joskus tuntuu, että loppuu kädet noiden kahdenkin kanssa vaikka ikäeroa on se 2,5 vuotta. Toisaala tiedän, että kolmenkin kanssa varmasti selviää sitä vaan oppii selviämään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän se on, joka päivä. Ja joka yö.

      Jäin oikein miettimään kysymystäsi ja oikeastaan erona on lähinnä se, että hommaa on enemmän kuin kahden kanssa, mutta ne hommat ja haasteetkin on silti samoja kuin kahden kanssa :D Kaikkein vähiten tämä kolmas on arkea muuttanut. On myös helpottavaa, kun isommat eivät ole vauvalle mustasukkaisia, toisin kuin silloin, kun keskimmäinen syntyi. Eli joskus tämä on jopa helpompaa kuin kahden kanssa, kun kaksi vanhempaa leikkivät kovasti keskenään eikä minun tarvi koko ajan viihdyttää. Toisaalta taas on rankkaa, jos illat ja yöt on useamman lapsen kohdalla huutoa. Riippuu varmasti kaikkein eniten lasten persoonista ja siitäkin, onko vauva hyvä vai huono nukkuja. Mutta kyllä tästä ihan hyvin selviää ;)

      Poista
  6. Tää oli aika mahtis juttu. Helppoa samaistua. Ja suuret riemastukset sait aikaan sanonnalla No shit sherlock. Käytän itsekin samaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuo sanonta on miehen suosikki! Kiitos sanoistasi :)

      Poista
  7. Äh, kirjoitin pitkän viestin, joka hävis kuin pieru saharaan. Mutta vielä lyhyesti: aivan huippu postaus, älä missään nimessä poista! Täyttä elämää :) Ja nuo neuvojat.. aina niitä riittää jostain. Aina ne myös yhtä paljon ärsyttää. Itseäni ärsyttää tällä hetkellä eniten se, että jotkut tuntuvat tietävän itseäni paremmin, miten minun tulisi tämä kolmas synnyttää, kun sen aika koittaa. Ja neuvot tulee siis ihan muilta kuin lääkäreiltä. Ei muuta kuin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. P.S Ihania kuvia tytöistä. Pieninkin jo niin ison oloinen : )

    Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ärsyttävää kun rustaa tekstiä ja se katoaa!

      Kiitos ihanista sanoista! On kiva huomata, että tämä on ollut hauskaa luettavaa, siksi sen ajattelinkin kirjoittaa. Miksihän niin monilla ihmisillä on kauhee tarve jakaa noita neuvojansa? Miksi jotku kuvittelee, että heillä on oikeus ja joku parempi tieto, että just heidän tulee valistaa muita? ARHG. Vituttaa sunki puolesta nuo synnytystapojen neuvojat. Synnytelkööt ite vaan miten lystää, mutta antais toisten olla rauhassa.

      Poista
  8. Ihana tekstihän tämä oli, älä vain mene poistamaan.:) Mielellään lueskelen joskus vielä muitakin samantyyppisiä.

    Ps. Blogissani on sulle yksi haaste!

    VastaaPoista
  9. Lueskelin ja tartun myös tähän haasteeseen tälleen mattimyöhäsenä. Voisin vaikka huomisen päivän kulkua kirjoitella omaani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikarajaa ei ole ;) Tulen mielelläni lukemaan teidän päivästä!

      Poista
    2. Mikähän siinä on kun ei meinaa muistaa :D Yritän huomenna saada sunnuntain juttuja kirjattua :D

      Poista
  10. No nyt on haasteeseen vastattu :D

    VastaaPoista
  11. Täällä myös sain viimein aikaiseksi kirjoitella meidän päivästä... :)

    VastaaPoista