Terveisiä mummolasta -29 pakkasesta! Tänään on ihana päivä, ohi on viimeinen luento tälle vuodelle ja niin iso onni omista lapsista. Viikonloppuna on mm. tavattu uusi serkkutyttö ja joulupukki, kumpikin taisi jännittää yhtä paljon. 

Lapsia ei kylmyys haitannut, innokkaina kiipeilivät lumessa ja tekivät enkeleitä. Löysimme suuren kiven alta hiiren kolon, jossa oli rannekoru. Esikoinen tuumasi, että hiiri oli varmaankin löytänyt korun ja ottanut sen itselleen jouluvaloksi!

Nyt mummolan takassa ritisee tuli ja tytöt juoksevat viimeistä iltaa mummolan pirtissä. Huomenna kotiin!

Fiilisten taas kesää puhelimen (huonolaatuisilla) kesäkuvilla. Vaikka kyllä talvessakin on puolensa ja etenkin nyt tässä joulun odotuksessa. Silti on kiva vilkaista vielä kerran kesää!

Joulukuu alkoi tonttulakkipäisillä lapsilla, jotka avasivat sovussa ensimmäisen kalenteriluukun ja lauloivat niin kauniista Joulumaata, että äidin piti vierittää pari kyyneltä.

Kuvat lähes tasan kolmen vuoden takaa, marraskuun lyhyessä valossa pikaisesti otettu. Kuvista huomaa aina ajankulun niin selvästi, se tuntuu hurjalta.

Nyt meillä odotetaan joulua hyvin hartaasti. Esikoinen sanoo joka päivä, että on niin ikävä joulupukkia. Iltasaduiksi luetaan lelukuvastoja.

Eilen laitoin kynttelikön esille, tänään juomme ystävän kanssa vuoden ensimmäiset glögit. Ihanaa kun joulu lähestyy.

Keittiön ikkunan takana on keittiön seinän väriset kuuset. Mutta ei lunta.

Iskä sai ihan näköisensa kortit, laulun, kakkua, lahjoja ja aarrekartan jota seuraamalla löytyi sydämiä.

Ekat piparit leivottiin jo tovi sitten. Oli tarkoitus saada niistä nopeaa ja hyvää tarjottavaa vieraille, mutta tytöillä oli eri näkemys. He tekivät kaikki piparit kuulemma itselleen. Pienimmälle siskolle annetaan omasta piparkakkulaatikosta hyvin kitsaasti yks pieni piparkakku vuorotellen, muuten syödään itse. No, ens kerralla sitten ehkä tarjottavaksi asti!

Aina välillä havahdun ajattelemaan, miten paljon elämä on muuttunut viime vuosina. Arki kolmen kanssa on kovin erilaista kuin se oli vaikkapa yhden lapsen kanssa, puhumattakaan ajasta ennen lapsia.

Esikoisen kanssa elämä kulki vauvan rytmin mukaan, mutta kolmannen kohdalla ei voi enää huomioida mitään rytmejä jos haluaa tehdä muutakin kuin siivota kotona. Meiltä on pitkä matka kaikkialle, joten jos me jonnekin mennään, aikaa kuluu tunteja ja siinä ajassa aina jollain on ruoka-aika tai nukkuma-aika tai uhma-aika tai you name it -aika. Se pitää vain kestää ja muistaa ottaa banaaneja ja pähkinöitä evääksi. Ja barbeja bussimatkoille. Jos oikein huonosti menee: lapset [tai äiti] saa raivareita ja bussit ajaa ohi, niin käydään ostamassa Stockalta pillimehut ja tikkarit. Ja jatketaan matkaa.

Mummolassa on talvi! Ihan pieni pilkahdus aurinkoakin nähtiin.
 

Täällä voi myös tavata hevosia ja kilttejä leijonia. Ja pikkuisen ehkä raitojakin.

Eilen oli oikein maanantaiden maanantai. Huonosti nukkuneet, itkuiset ja riidanhaluiset lapset sekä stressaantunut päänsärkyinen äiti, jolla mikään ei mennyt putkeen. Voitte arvata, että se oli aika hirveä yhdistelmä! Päivä parani vasta iltapäivällä kun lähdimme kotoa pois.

Huonoissa päivissä on se hyvä puoli, että ne menevät aina ohi ja tulee uusi aamu uusine mahdollisuuksineen. Tänään on tupruttanut vähän lunta vaakatasossa, nyt paistaa aurinko ja me aiotaan leipoa pipareita. Luvassa on myös mukavia vieraita ja muutakin kivaa. Tästä tulee niin paljon parempi päivä!

Kahdeksas viikko erossa omasta perheestä. Viikonloppu on aivan hirvittävän lyhyt aika olla kotona. Tänään luennolla kaipasin sitä, että saisin luennolta lähtiessäni kiiruhtaa päiväkotiin hakemaan lapseni, kuten muutkin vanhemmat tekevät.

Ylihuomenna tämä kulkemisen tihein osio on ohi. Ja meillä on tyttöjen kanssa syysloma.

Syyskuun viimeiset päivät, vihreä nurmikko ja toppapuvut! Vielä toissa viikolla tytöt ulkoilivat hellemekoissa.

Toivon, että lumi tulisi pian ja märkä loska jäisi kokonaan välistä. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan mies oli isyyslomalla nuorimmaisesta, se syksy on muistoissani sateinen, pitkä ja pimeä. Nyt meidän "vauvakin" jo juttelee lauseita niin kuin isot ihmiset ikään!

Puhelimesta löytyi tällainen kesä.