sunnuntai 4. marraskuuta 2012





 Kuvissa marraskuu vuosina 2009 & 2010.


Tajusin, että saan valokuvista flow-kokemuksen. Voin tehdä kuva-albumia tuntikausia tajuamatta muusta maailmasta mitään eikä nälkä tule välttämättä koko päivänä, jos saan valita syömisen ja kuvien katselemisen/muokkaamisen väliltä. Yleensä tätä valinnanvaikeutta ei ole, sillä harvoin ehdin olla tunteja kuvieni ääressä.

Jaksan kuvata loputtomasti. Etenkin lasten kuvaaminen on haastavaa, saatan ottaa monet joulukorttikuvat ja esikoisen 1-vuotis kuvia otin yhdeksän kertaa. En helposti luovuta, jos olen saanut päähänpinttymän jostain. Sain juuri päätökseen kuopuksen yksivuotiskuvaukset ja niissä kysyttiin jälleen hermoja. Minulla niitä ei aina ole, mutta kaikkein pisin pinnani on valokuvatessa.


6 kommenttia:

  1. Oot tossa asiassa ihan ku mä, joskin mulla on sitä aikaa ehkä "vähän enemmän" käytettävänä noihin hommiin ku sulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muitakin siis on! Unohtui tuohon laittaa, että en silti ajattele olevani mitenkään erityisen hyvä kuvaamaan, mutta tykkään siitä vaan niin maailman hirviästi :)

      Poista
    2. Onhan sulla ny kiistatta silmää valokuvaukselle ja se tuskin jää kellekään epäselväks, ku sun kuvia täällä näkee. :) Pääasia musta on, että kuvaamisesta tykkää. Ite haluan toki kehittyä kuvaajana hiljalleen, mut tarkotus ei oo olla ikinä maailman paras, sellasta titteliä ku ei voi kellekään oikeasti ees jakaa. Kuvaaminen on kiva harrastus ja se riittää mulle. :p

      Poista
    3. Sama mullakin, ehdottomasti se on vaan mukava harrastus enkä ota siitä paineita. Paitsi silloin, kun pitää ottaa jokin merkittävä kuva :D Mutta kehittyminen tarkoittaisi oikeasti niitä parempia laitteita myös ja ne maksaa niin sairaasti, ettei vain ole varaa. Mutta onneksi tällä perusjärkkärilläkin tulen hyvin onnelliseksi :)

      Poista
  2. sama täällä <3 sulla on vielä kolme niin ihana kuvakohdettakkin!

    VastaaPoista