4-vuotias: Äiti, muistatko sinä kun sisko kysyi eilen isiltä, että arvaa kuinka paljon sinua rakastan? Ja sitten sisko vastasi, että aika vähän. Mutta minä rakastan isiä tosi paljon!
(Siskon vastaus isille oli oikeasti sama kuin 4-vuotiaankin.)
Näin se vaan menee, jatkuvaa kilpailua rakkaudesta ja huomiosta, vaikka kuinka tasapuolisia ollaan. Ja niin kai sen kuuluu mennäkin, ei ole lapselle mitään tärkeämpää kuin olla se kaikkein rakastetuin siellä omassa kodissa. Siinäpä sitä on taas yksi haaste vanhemmille, että se tunne välittyisi läpi elämän jokaiselle lapselle, että kukaan ei ole toista tärkeämpi vaan kaikki ovat äidille ja isille aivan yhtä rakkaita.
Voi muruja <3
VastaaPoistaKyllä sitä huomaa itsekin usein miettivän, että onhan sitä varmasti tasapuolinen. Tai tokihan sitä nyt tasapuolisesti lapsiaan rakastaa, mutta että miten se välittyy niille. Nyt kun on pienin vasta ihan vauva ja paljon rinnalla, tulee sellainen tunne, että keskimmäinen kokee olevansa vähemmän rakastettu. Vaikkei näin todellakaan ole. Vaikeaa, niin vaikeaa.
-Hanne-
Niinpä. Kun se lapsi katsoo asiaa aivan eri vinkkelistä mitä itse, sille pieninkin sisarelle ohi mennen annettu pusu voi tarkoittaa epätasa-arvoa, puhumattakaan juurikin eri ikäisten lasten tarvitsemasta erilaisesta huomiosta. Ja sitten on vielä ne lasten omat näkemykset itsestään, joku on itsekriittisempi kuin toinen ja luulee vanhempienkin näkevän hänessä ne viat mitä itsessään näkee. Ei se ole helppoa, mutta onneksi on koko elämä aikaa yrittää :) Ja onneksi se tasapuolinen rakastaminen ei ole vaikeaa, vaikka toteutus ei aina lapsen mielestä olisikaan kohdallaan.
Poista