Kahdeksas viikko erossa omasta perheestä. Viikonloppu on aivan hirvittävän lyhyt aika olla kotona. Tänään luennolla kaipasin sitä, että saisin luennolta lähtiessäni kiiruhtaa päiväkotiin hakemaan lapseni, kuten muutkin vanhemmat tekevät.

Ylihuomenna tämä kulkemisen tihein osio on ohi. Ja meillä on tyttöjen kanssa syysloma.

Syyskuun viimeiset päivät, vihreä nurmikko ja toppapuvut! Vielä toissa viikolla tytöt ulkoilivat hellemekoissa.

Toivon, että lumi tulisi pian ja märkä loska jäisi kokonaan välistä. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan mies oli isyyslomalla nuorimmaisesta, se syksy on muistoissani sateinen, pitkä ja pimeä. Nyt meidän "vauvakin" jo juttelee lauseita niin kuin isot ihmiset ikään!

Puhelimesta löytyi tällainen kesä.

Ensimmäinen uusi viikko takana ja monenlaista fiilistä on ollut. Tämän syksyn olen paljon poissa kotoa, joka viikko monta yötä. Enimmäkseen on tuntunut oudolta ja itselle vieraalta. Jatkuva yksinolo ei ole ollut minulle enää vuosiin tuttua enkä erityisesti pidä siitä. Ja koko ajan on lapsia ikävä, vaikka hyvin heillä onkin isin kanssa mennyt.

Laskin, että kun ensilumi sataa, on jo paljon helpompaa. Kurssit vähenee, lähtemiset myös.

Oi ihanaa! Syksy, päiväkodin alkaminen, uusi ihana arki ja tällä äidillä moneksi vuodeksi aikuisten seuraa, opiskelupaikka ja rauha tehdä tehtävät päivän aikana. 

Sanoinko jo, että ihanaa! Tätä syksyä olen odottanut.

Tänään mummo sanoi, että mahtaa olla viimeinen kesän hellepäivä. Sen kunniaksi kävimme ruokkimassa kirkkolammen lintuja.


Hemulit haaveineen pyydystivät mummolan pihamaalla tulopäivänä, mummolan aarrearkusta löytämissään prinsessamekoissa.

Sisko. Se tulee yöllä viereen ja herättää aamulla liian aikaisin. Se sotkee leikit tai leikkii väärää leikkiä tai väärällä tavalla tai lopettaa liian aikaisin. Se valitsee väärän elokuvan ja vie koko sohvan tilan. Se kaataa maidot toisen leivälle ja mekolle ruokapöydässä. Se ehtii autoon ekana ja kun äiti pyytää tuomaan pikkusiskon vaipan, se pirulainen juoksee nopeampaa vaippakaapille.

Ja sitten kun pääsee ilman siskoja synttäreille, pitää ottaa mekon taskuihin karkkia, että siskotkin saa. Kun siskokset aamulla kokoontuvat sohvalle lastenohjelmien ääreen, iloiset huomenet raikaa ja aamuhaleja jaellaan. Ja kun pienintä harmittaa, sisko tietää mikä nukke auttaa.

Iltasella, kun aurinko vielä paistaa ja isi on on juuri ajanut nurmikon. Silloin voi siskon kanssa painia ja juosta, kutittaa ja halailla ympäri pihamaata. Jalkapohjat vihreinä.

Alkukesästä kysyin lapsilta, mitä he haluaisivat tehdä kesällä. Lista oli seuraavanlainen:

* käynti rannalla
* ja hoplopissa
* sekä mummolassa
* jätskitötteröt kaupungilla

Kaikki on saatu tehtyä ja vähän muutakin. Meidän aikuisten toteutunut haave oli reissu Pohjois-Norjaan.

Nyt ajatukset kääntyvät pian alkavaan uuteen vaiheeseen. Olen ollut kotona melkein kuusi vuotta ja nyt se muuttuu. Yhtäkkiä nämä laiskat aamut ja vapaus tehdä päivällä mitä lystää tuntuvat niin ihanilta, kun niiden tietää pian olevan ohi.

Ennen lapsia rakastin mökkeilyä. Nykyään minulle riittää oikein hyvin yksi mökkiyö kerran vuodessa.

Tällä kokoonpanolla ja mökin sijainnin huomioiden koen mökkeilyn liian raskaana ja työläänä, enkä oikein osaa siitä nauttia. Onneksi lapset nauttivat, jännittävintä tuntui olevan papan kanssa kaivetut madot ja niillä saatu kalasaalis. Toivon, että tytöt saavat näistä reissuista paljon hyviä muistoja.

+ pitkästä aikaa aurinkoisia ja lämpimiä päiviä
+ mukavia hetkiä sukulaisten kanssa
+ ensimmäinen "pitkä" ajomatka itse auton ratissa
+ on vaan hyvä fiilis!

Ihana pienin ja ääneikkäin, vauhdikkain ja haastavin tyttösemme muutti tänään isojen sänkyyn, pois pinniksestä. Ja samana iltana kävi ihan tarkoituksella ekaa kertaa potalla pissalla!

Ei ole enää tuttia, ei syöttötuolia eikä edes nokkamukia. Vaatteekin pitää jo ostaa isompien puolelta. Tuntuu aika kummalliselta, yhtä aikaa vapauttavaa ja haikeaa.