Tärkeintä pienten tyttöjen hameissa on se, että ne pyörii! Ja että oma hame pyörii yhtä hyvin kuin siskolla.

Lennokasta pääsiäistä kaikille!

Tänä viikonloppuna hautasin mummoni. Kävin virpomassa lasten kanssa. Näin pitkästä aikaa serkkujani ja heidän lapsiaan. Valitsin miehen kanssa talopohjia haavetaloon. Seurasin huvittuneena lasten jännitystä noitia odotellessa.

Aurinko on häikäissyt iloa ja surua.

Juuri nyt imen itseeni voimia ihan pienistä arjen asioista, kuten siitä kun viisivuotias kertoi ylpeänä, että sai laittaa tarhassa itse lahkeet kengänvarren päälle. Ja lahkeiden laittaminen on kuulemma niin kivaa!

Tai miten mukavaa oli seurata ensimmäistä kertaa lasten luistelua. Aina ennen olen jäänyt nuorimman kanssa kotiin, mutta nyt lähdettiin kaikki. Ja olihan sitä räpiköintiä ihana seurata, lapset olivat niin innoissaan edistysaskelista.

Kun elämä näyttää kurjimpia puoliaan, ihan tavalliset pienet ilot pitävät pinnalla.

Tänään olen pyyhkinyt enemmän pölyjä ja pintoja kuin koko vuonna yhteensä! Ihana, paljastava valo.

Lastenhuoneetta uudistin parilla pikkujutulla. Se on ehdottomasti suosikkikohteeni sisustaa. Ja lapset ilahtuvat aina kaikista muutoksista, ihan pienistäkin.

Ensimmäistä kertaa meillä vietettiin ihan perinteistä hiihtolomaa, kun tytöt pääsivät kokeilemaan laskettelua. Sukset olivat niin liikuttavan pieniä ja keli mitä hirvein: isoja lumihiutaleita satoi vaakatasossa taivaan täydeltä, ei juuri eteensä nähnyt. Kamerakin oli ihan lumen peitossa. Mutta lapsethan eivät sellasesta välitä, innokkaina yrittivät opetella auraamista, isompi ehti jo vähän oppia.

Me aikuisetkin pääsimme lomalle kaksitaan, pakoon omia synttäreitäni. Olihan se ihanaa: nukkua ja syödä kaikessa rauhassa ja kerrankin jutella ilman keskeytyksiä. Kiertää rauhassa kaikki mahdolliset kaupat, museoitakin ja mennä leffaan kun huvitti. Mutta yllättävän nopeasti sitä alkoi jo kaipaamaan ympärilleen tuttua sirkusta, tuntui oudolta katsella muita lapsiperheitä ja olla itse ilman lapsia. Bongasin jokaisen kahviloissa imettävän äidin ja kaduilla pukattavat tuplarattaat. Parin päivän jälkeen tuli jo vähän orpo olo. Oli niin kauhean hiljaistakin.

Prinsessatrio sai tuliaisiksi mm. kasan prinsessakenkiä. Enää ei tarvitse kolmen prinsessan tapella niistä kaksista kengistä, joista toiset ei mahdu kuin pienempien jalkaan ja toiset ovat rikki. Ja Piilosta löytyi niin ihania pikkuatoja, että piti ostaa pussillinen. Vaikka ei niillä meillä oikein kukaan leiki, mutta onpahan poikavieraille jotain millä päristellä.

Peruspäiviä. Leikkimistä, syömistä, ulkoilua, kauppalistoja.

Lapsena kevät oli lempivuodenaikani, sitten se vaihtui syksyyn. Nyt minusta alkaa taas tuntua, että kevät voittaa. Tämä valon määrä on niin huumaavaa!

 
Lapsi ei lakkaa pyytämästä ja aikuisen - etenkin vanhemman - on alituiseen vastattava tähän pyyntöön. Vastuu merkitsee tuohon pyyntöön vastaamista. Lapsen pyytäessä vanhempien on annettava kaikkensa. Tämä ei kuitenkaan ole heidän ikävä velvollisuutensa vaan heidän onnensa, sillä mikä olisi miellyttävämpää kuin kaikkensa antaminen sille, jota vilpittömästi rakastaa.

Kasvatus on jatkuvaa sen ongelman kanssa painimista, jonka jokainen lapsi oman ainutlaatuisuutensa vuoksi aiheuttaa.



Mika Ojakangas / Pietas - Kasvatuksen mahdollisuus (sivut 66 ja 107).

Tähän viikkoon on mahtunut paljon hyvää. Kaverin suloinen vastasyntynyt, ystävänpäivän yllätysmuistamisia, onnistuneita ompeluksia, ihania vieraita. Ei ole vaikea nähdä hyviä asioita arjessa, mutta on vaikeaa löytää energiaa niiden tallentamiseen. Toivon, että energiaa löytyisi pian lisää.

Eilen ulkona tuoksui aivan keväältä.

Olin viikonloppuna junassa matkalla pohjoiseen. Juna kiisi keskellä ei mitään, ympärillä valtavasti puita tykkylumen peitossa. Kirkas auringonpaiste häikäisi silmiä. Ajattelin, ettei kauniimpaa maisemaa voi olla.

Äitiys on kovin erilaista mitä ennen kuvitteli. Mitä moni edelleen kuvittelee. Se on paljon vaikeampaa kuin äkkiseltään luulisi, vaikka pohjimmiltaan onkin yksinkertaista. Se on monia asioita, jokaisella vähän erilaista ja silti niin samanlaista. Välillä hyvin raskasta ja sitten kuitenkin ihan tavallista. Eikä sitä oikein voi edes kuvailla.


Kevensimme tätä päivää vohveleilla. Siinä paistaessa keveni mielikin. Jokaisen lautasella oli viisi sydäntä, niin kuin meillä täällä kotonakin.

Note to self: lähde aamulla ulos! Vaikka kuinka laiskottaisi. Vaikka et olisi vielä ehtinyt siivota etkä kerätä asioita pöydältä. Vaikka lapset kiukuttelisivat, etteivät halua. Vaikka olisi jo nuorimmaisen päiväuniaika käsillä. Vaikka ei olisi valmista ruokaa odottamassa.

Lähde silti. Päivä saa niin paljon reippaamman alun!