Ensimmäistä kertaa meillä vietettiin ihan perinteistä hiihtolomaa, kun tytöt pääsivät kokeilemaan laskettelua. Sukset olivat niin liikuttavan pieniä ja keli mitä hirvein: isoja lumihiutaleita satoi vaakatasossa taivaan täydeltä, ei juuri eteensä nähnyt. Kamerakin oli ihan lumen peitossa. Mutta lapsethan eivät sellasesta välitä, innokkaina yrittivät opetella auraamista, isompi ehti jo vähän oppia.

Me aikuisetkin pääsimme lomalle kaksitaan, pakoon omia synttäreitäni. Olihan se ihanaa: nukkua ja syödä kaikessa rauhassa ja kerrankin jutella ilman keskeytyksiä. Kiertää rauhassa kaikki mahdolliset kaupat, museoitakin ja mennä leffaan kun huvitti. Mutta yllättävän nopeasti sitä alkoi jo kaipaamaan ympärilleen tuttua sirkusta, tuntui oudolta katsella muita lapsiperheitä ja olla itse ilman lapsia. Bongasin jokaisen kahviloissa imettävän äidin ja kaduilla pukattavat tuplarattaat. Parin päivän jälkeen tuli jo vähän orpo olo. Oli niin kauhean hiljaistakin.

Prinsessatrio sai tuliaisiksi mm. kasan prinsessakenkiä. Enää ei tarvitse kolmen prinsessan tapella niistä kaksista kengistä, joista toiset ei mahdu kuin pienempien jalkaan ja toiset ovat rikki. Ja Piilosta löytyi niin ihania pikkuatoja, että piti ostaa pussillinen. Vaikka ei niillä meillä oikein kukaan leiki, mutta onpahan poikavieraille jotain millä päristellä.