Viisivuotias kertoi jännittävänsä viimeistä balettikertaa, kun äiti ja isi saavat tulla katsomaan. Juttelimme, että ei meitä tarvitse jännittää eikä me välitetä jos tulee virheitä, meistä on vain kiva tulla ihastetelemaan häntä ja muita ballerinoja. Tähän neiti kertoi viisauden, jonka balettiopettaja oli tytöille sanonut: kaikkein tärkeintä tanssiessa on ihastella itseään.

Enpä osaisi paremmin kiteyttää.

On aivan erilaista odottaa vauvaa nyt, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että ymmärtävät asian kunnolla. He ovat olleet hyvin malttamattomia, jo syksyllä surivat sitä kun vauva ei voi vielä syntyä. Vauvalle jutellaan mahan läpi, annetaan suukkoja ja kerrotaan tärkeitä asioita. Välillä siskoksille tulee riitaa siitä, kuka saa opettaa vauvaa kävelemään ja auttaa hoitamisessa. Vähän meinaa aina itseä naurattaa, eiköhän sitä auttamista riitä ihan kaikille kyllästymiseen asti.

Tällä kertaa asiat joutuu selittämään perinpohjin. Lisääntymistä on käsitelty tuon tuostakin eikä vastaukseksi riitä enää pelkkä "isi antaa äidille vauvasiemenet". Kysymykset ovat tarkkoja ja asioita on saanut kerrata moneen kertaan. Miten, miksi, milloin ja missä? On kyselty myös kuinka tämä jälkeläisen alulle saattaminen sitten onnistuu kanoilta ja kukoilta? Entä millaisessa asennossa kenguruilla? Ajattelen, ettei aikuisena auta kuin vastata siihen mitä kysytään, ettei tietoa tarvitse lähteä hakemaan muualta.

Vauvakirjoja on bongailtu kirppareilta ja kaupoista, mutta aika vähän niitä on tarjolla. Osaan jo Onni-pojasta tulee isoveli -kirjan ulkoa vaikka unissani. Ihanaa kuitenkin, että kaikki odottavat sisarusta innoissaan eikä kukaan angstaa asiasta. Kolmevuotiaan pohdinnat siitä, mitä kaikkea hän sitten tekee kun on isosisko, ovat liikuttavia. 

Isommat tytöt ymmärtävät jo myös raskauden rajoittavat puolet ja viime viikolla esikoinen kysyikin, että muuttuuko äiti sitten taas tavalliseksi kun vauva on syntynyt? Lupasin, että varmasti muuttuu.

Vähän hiihtoloman kuvamuistoja. Tytöt kokeilivat mm. poroajelua, ratsastusta ja moottorikelkan kyytiä, verestivät laskettelun, hiihdon ja mäenlaskun taitoja, mutta kivointa oli kuulemma juosta mummolan saunasta hankeen pyörimään ja syödä autossa vaahtokarkkeja. Myös keppiheppakisan palkinnot lämmittivät mieltä.

Tätä ätiä taas puraisi pieni heppahulluus, ehkä vien kesällä lapset lähitallille ja koukutan heidät heppoihin. Terassi on jo sula ja iltapäivällä lämmin. Yhden piti saada kokeilla lunta varpailla. Kyllä se vielä kylmää oli :)

Keskiviikkona oli sellainen päivä, että terassilla tarkeni käydä uikkari päällä viuhahtamassa. Aamulla ulkona oli toppavaatteet ja villapuvut, iltapäivällä kevättakit ja farkut. Lämpenee lämpenee!

Aurinko häikisi niin, että kävelimme kauppaan ostamaan aurinkolasit koko jengille. Matkalla löytyi hienoja jääveistoksia, joita kuljetettiin kuin aarteita ja maisteltiin vähän väliä. Äiti meinasi hyytyä mahansa kanssa reissussa kokonaan ja tuskaili, ettei jaksa kävellä enää yhtään. Onneksi kolmevuotias lohdutti äitiä, että jos ei jaksa kävellä niin aina voi myös juosta.

Iloista viikonloppua!

 

Paistettiin vasta tänään flunssapäivän kunniaksi laskiaispullat, koska sunnuntai meni papan juhlissa ja eilen tiistaina istuin junassa, kun isi oli paistanut kivikovat mustat pullat, jotka ei kuulemma maistuneet laskiaispullilta. Tänään onnistui pullanpaisto paremmin (on ne kyllä palaneet usein mullakin). Kiitän valmispullien keksijää, sillä en ole mikään pullanleipoja.

Viisivuotias lukee innoissaan isin vanhaa Aapista, tyyppi oppi kaikessa hiljaisuudessa lukemaan. Tosin sisko oli jossain vaiheessa valmentanut, mutta meillä vanhemmilla ei ollut mitään hajua neidin puuhista.

Tänään kysyttiin, koska ulos pääsee ilman ulkovaatteita. Ja nuorin tarvitsi aurinkolasit, kun kuulemma sisällä häikäisi liikaa. Kevät tulee, jee!

Tänään oli tämän vuoden ensimmäinen päivä, kun aurinko häikäisi silmiä! Ja katolta suli lumi  terassille. Tänään oli myös elämäni ensimmäinen päivä, kun sain pitää kädessäni omaa ajokorttia.

Elämä tuntuu nyt erityisen keveältä, vaikka se ei fyysisesti sitä olekaan. En kai muistanut enää miten raskaaksi mahan kantaminen käy jo näin aikaisin, vaikka vauvan syntymään on vielä useampi kuukausi aikaa.

Lapset ovat jo saaneet pikkusisarukselta potkuja ja se on heistä aina yhtä hauskaa. Kolmevuotias muistaa kysyä joka päivä, että onko se vauva nyt pakannut tavaransa valmiiksi? 

Mukavaa viikonloppua jokaiselle!

Jouluaaton pulkkamäessä.

Jee, nyt on lunta ja pakkasta!

Ensi juoluna meitä on toivottavasti kuusi.

Lämmintä joulua jokaiselle ja kiitos seurastanne tämän vuoden ajan!

Taas on juhlittu ja taas on vuosi enemmän yhdellä lapsista. Kohta toisellakin.

Kuvien ottamisen kannalta on ollut niin pimeää, että kansioista ei montaa otosta löydy. Välillä muuan räpsy, jos maassa on ollut valkoista edes muutama milli. Suurin toiveeni joululle onkin, että tulisi lunta ja pakkasta.

Syksyn stressitaso ei ole vielä laskenut, vaikka opinnot ja työharjoittelu loppuivat jo tältä lukukaudelta. Mutta jospa se tässä pikku hiljaa kun oikeasti ymmärtää, että nyt alkoi loma.

Välillä on jo ihan talvi, sitten lumi sulaa pois. Jäispä jo pysyvä lumipeite, mustat aamut ja illat ovat aika masentavia.

Mummo oli säästänyt paikallislehdestä perhossivun. Lapsista hassuin perhonen on suruvaippa.

Meillä odotetaan jo joulua. Äiti odottaa kiireiden helpottamista ja kynttelikön laittamista (muita valoja on viritelty jo). Lapset odottavat joulukalenteria ja lisää lelukuvastoja.