Pieni taiteilija varastaa silmänräpäyksessä tussit siskoiltaan. Ja kyllä puukynilläkin onnistuu esimerkiksi värittää koiran vesikupin pohja (kun se on täynnä vettä), äidin ja isin lakanat, lattiat, televisio ja tottakai nuo tyhjät seinät.

Miten isoilta lapset näyttävät kuvissa. Arjessa kasvua ei aina huomaa. Paitsi niistä kaikista uusista taidoista.

Tämä vappu meinasi mennä vähän metsään. Yöllä meidän väliin tuli yksi kuumeinen lapsi ja päivä taas meni lähinnä kiukun ja opiskelun merkeissä. Onneksi meininki parani iltaa kohti, kun mentiin ulos kylmästä tuulesta huolimatta ja sitten saunottiin koko porukka. Nyt ois vielä kahdenkeskinen ilta ennen huomista arkea.

Leppoisaa vappua!

Viikon takaisista kuvista huomaa, että lumi sulaa jo vauhdilla. Pian on oma pihakin lumeton.

Mieli on erityisen keveä ja huoleton, autossa matkalla kaupasta kotiin toistelin ääneen miten ihanaa kaikki on. Kyllä sen huomaa, kun on saanut nukkua ennätyksellisesti puoli kahdeksaan! Ei tunnu edes lukuisat yöheräilyt missään. Ja on vielä karkkipäiväkin, ihanaa ;) 

Yksi ihanista asioista lapsissa on se, että ne oppivat koko ajan jotain uutta. Jokainen, oli ikä mikä hyvänsä.

Viime aikoina meillä on ihmetelty ensimmäistä sahalaitaista rautahammasta. Sillä on muuten aika hassun tuntuista puraista leipää! On myös liikuttavaa, kun viisivuotias lukee iltaisin yläsängyssään ääneen kirjojaan.

Kun viisivuotias iloitsee siitä, että hän osaa juosta leikkipuiston liukumäen portaat nopeasti ylös, yksivuotiaan naama loistaa kun hän pääsee itse ensimmäistä kertaa portaiden yläpäähän hitaasti taapertaen. Yksivuotias oppii joka päivä uusia sanoja ja naurattaa meitä hassutteluillaan.

Kolmevuotias on oppinut piirtämään prinsessoja, kruunussa on timantteja! Kolmevuotiaan maailma on iso satumaailma Totoron Mei-tytön tyyliin. Hän eläytyy tähän maailmaan täydellä sielullaan, oli sitten roolina prinsessa, pupu, sammakko tai vain oma ihana itsensä.

Paluu arkeen tuntuu hyvältä. Ja huhtikuun alku!

Tärkeintä pienten tyttöjen hameissa on se, että ne pyörii! Ja että oma hame pyörii yhtä hyvin kuin siskolla.

Lennokasta pääsiäistä kaikille!

Tänä viikonloppuna hautasin mummoni. Kävin virpomassa lasten kanssa. Näin pitkästä aikaa serkkujani ja heidän lapsiaan. Valitsin miehen kanssa talopohjia haavetaloon. Seurasin huvittuneena lasten jännitystä noitia odotellessa.

Aurinko on häikäissyt iloa ja surua.

Juuri nyt imen itseeni voimia ihan pienistä arjen asioista, kuten siitä kun viisivuotias kertoi ylpeänä, että sai laittaa tarhassa itse lahkeet kengänvarren päälle. Ja lahkeiden laittaminen on kuulemma niin kivaa!

Tai miten mukavaa oli seurata ensimmäistä kertaa lasten luistelua. Aina ennen olen jäänyt nuorimman kanssa kotiin, mutta nyt lähdettiin kaikki. Ja olihan sitä räpiköintiä ihana seurata, lapset olivat niin innoissaan edistysaskelista.

Kun elämä näyttää kurjimpia puoliaan, ihan tavalliset pienet ilot pitävät pinnalla.

Tänään olen pyyhkinyt enemmän pölyjä ja pintoja kuin koko vuonna yhteensä! Ihana, paljastava valo.

Lastenhuoneetta uudistin parilla pikkujutulla. Se on ehdottomasti suosikkikohteeni sisustaa. Ja lapset ilahtuvat aina kaikista muutoksista, ihan pienistäkin.

Ensimmäistä kertaa meillä vietettiin ihan perinteistä hiihtolomaa, kun tytöt pääsivät kokeilemaan laskettelua. Sukset olivat niin liikuttavan pieniä ja keli mitä hirvein: isoja lumihiutaleita satoi vaakatasossa taivaan täydeltä, ei juuri eteensä nähnyt. Kamerakin oli ihan lumen peitossa. Mutta lapsethan eivät sellasesta välitä, innokkaina yrittivät opetella auraamista, isompi ehti jo vähän oppia.

Me aikuisetkin pääsimme lomalle kaksitaan, pakoon omia synttäreitäni. Olihan se ihanaa: nukkua ja syödä kaikessa rauhassa ja kerrankin jutella ilman keskeytyksiä. Kiertää rauhassa kaikki mahdolliset kaupat, museoitakin ja mennä leffaan kun huvitti. Mutta yllättävän nopeasti sitä alkoi jo kaipaamaan ympärilleen tuttua sirkusta, tuntui oudolta katsella muita lapsiperheitä ja olla itse ilman lapsia. Bongasin jokaisen kahviloissa imettävän äidin ja kaduilla pukattavat tuplarattaat. Parin päivän jälkeen tuli jo vähän orpo olo. Oli niin kauhean hiljaistakin.

Prinsessatrio sai tuliaisiksi mm. kasan prinsessakenkiä. Enää ei tarvitse kolmen prinsessan tapella niistä kaksista kengistä, joista toiset ei mahdu kuin pienempien jalkaan ja toiset ovat rikki. Ja Piilosta löytyi niin ihania pikkuatoja, että piti ostaa pussillinen. Vaikka ei niillä meillä oikein kukaan leiki, mutta onpahan poikavieraille jotain millä päristellä.