Osaisinpa ottaa yhtä rennosti kuin tuo koira. En osaa. En lähellekään!

Täystuho joka osaa kiivetä ihan kaikkialle, ihan koko ajan eikä usko mitään, repii tän äidin hermoja. Täystuho sen sijaan repii kaikkia hiuksista, osaa myös töniä ja raivota samalla. Taitaa myös lyömisen ja jatkuvan epätyytyväisen itkuhuutokitinän taidon.

Viimeisessä kuvassa on siis äiti. Kolmevuotiaan piirtämänä sen jälkeen, kun äiti taas huusi kilpaa lastensa kanssa (tai itse asiassa kovempaa kuin yksikään lapsi). Samaistuin tuohon kuvaan, tuolta musta just tuntuu. Että tukka lähtee päästä!

p.s. Arvaatte varmaan, ettei nuo lelut tuossa hyllyllä kauaa pysyneet kuvan ottamisen jälkeen. Vaikka hainkin apinan tietysti pois. Mutta sehän kiikkui sen sata kertaa uudestaan. Tuota kautta pääsee muuten kätevästi myös yläsänkyyn! Huoh.

Viisivuotias

Viisi vuotta sitten tähän aikaan olin ollut synnärillä 19 tuntia ja osastolla sitä ennen supistuksissa reilun vuorokauden. Lääkäri oli juuri käynyt kertomassa, että tehdään sektio. Olin helpottunut. Ja muutaman tunnin kuluttua näin vilauksen pienestä tytöstäni joka vietiin isänsä kanssa pois. Odotin pitkän illan heräämössä, kuuntelin kuinka hoitaja onnitteli kauniista tytöstäni, jonka hän oli jo nähnyt paremmin kuin minä. Illalla pääsin osastolle, omaan huoneeseen, jossa ylpeä isi odotti vauvan kanssa.

Ja tänään tämä äidin ja isin vauva on jo viisi vuotta!

Iho
Lasi
Hamas (hammas)
Pinviini
Yö
Ui

Melkein viisivuotias toi eilen kirjoittamansa lapun äidille ja isille. Siinä oli kaikenlaisia sanoja. Kun kysyimme, mistä tyttö katsoi mallia sanoihinsa: "minä vain kuuntelin niitä sanoja". Voi isopieni tyttöni.

Joulun pyhät meni leppoisasti mummoloissa. Ihaninta oli lasten jännitys ja ilo, niin ja nukkumaan mennessä sanat "kivointa jouluaatossa oli riisipuuro ja se kun joulupukki kävi". 

Mies palasi jo töihin, me muut on vietetty pyjamapäivä ja ehkä vielä toinenkin. Ja suklaalahjat on huvenneet vauhdilla!

Lämmintä joulua jokaiselle.

 

Ei tullu maailmanloppua, vaikka niin minulle jo ala-asteella sanottiin, että tänään se tulee. Muistan miten laskin, että olisin 29 kun kaikki kuolee. Harmitti ja ahdisti, kun jouluki olisi niin lähellä mutta se jäisi viettämättä.

Onneksi me saadaan tämäkin joulu viettää. Ja jatkossa on taas luvassa enemmän valoa. Kyllä sitä tarvitaankin jo.

Toisena syntynyt joutuu opettelemaan kaiken niin paljon nopeammin kuin ensimmäinen, jolla ei ole kirittäjää. Hiihtämäänkin kolmevuotias oppi heti kun sai lahjasukset jalkaan ja katsoi mallia siskosta joka hiihti edellä.

Joskus ihan riipaisee, kun pieni ei osaa kaikkea mitä isompi vaikka kuinka yrittää. Eikä hän millään ymmärrä, että sisko on kaksi vuotta vanhempi ja osaa siksi eri asioita.

Juhlien jälkeen on aina tällainen olo. Yhtä aikaa haikea ja onnelllinen. Vähän helpottunutkin.

Kolmevuotias sai paljon hyviä lahjoja. Ehkä liikuttavin lahja oli isosiskon pikkusiskolle tekemä joulukalenteri.

Joulukuun valoa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Me ulkoiltiin aamupakkasessa ja saatiin isot omppuposket koko kööri.
Valoa on vähän. Mittarissa -22.

Joulukuu ja lunta!
Uusi rakkaus kankaan muodossa ja yhden vuoden vanha rakkaus pallona jalassa.