Osaisinpa ottaa yhtä rennosti kuin tuo koira. En osaa. En lähellekään!
Täystuho joka osaa kiivetä ihan kaikkialle, ihan koko ajan eikä usko mitään, repii tän äidin hermoja. Täystuho sen sijaan repii kaikkia hiuksista, osaa myös töniä ja raivota samalla. Taitaa myös lyömisen ja jatkuvan epätyytyväisen itkuhuutokitinän taidon.
Viimeisessä kuvassa on siis äiti. Kolmevuotiaan piirtämänä sen jälkeen, kun äiti taas huusi kilpaa lastensa kanssa (tai itse asiassa kovempaa kuin yksikään lapsi). Samaistuin tuohon kuvaan, tuolta musta just tuntuu. Että tukka lähtee päästä!
p.s. Arvaatte varmaan, ettei nuo lelut tuossa hyllyllä kauaa pysyneet kuvan ottamisen jälkeen. Vaikka hainkin apinan tietysti pois. Mutta sehän kiikkui sen sata kertaa uudestaan. Tuota kautta pääsee muuten kätevästi myös yläsänkyyn! Huoh.
Huomaathan kuitenkin äidin säihkyripset! Peli ei ole siis kokonaan menetetty, ainakaan kolmevuotiaan mielestä. :)
VastaaPoistaOisko alasängyn päätyy voinut tehdä vaikka narusta "kalterit" tai ristikon, josta täystuho ei pääsis läpi kiipeään hyllyn päälle? Tsemppiä arkeen!
En uskalla narusta tehdä, pelkään et se kuristuu. Pyykkiteline toimi siinä hetken aikaa, kunnes tuholainen onnistui siirtämään sitä. Koko hylly pitäs kai siirtää, mut se on pultattu seinään kiinni. Ja toisaalta, kun se kiikkuu ihan kaikkialla muuallekin koko ajan, kuten keittiönpöydällä, tv-tasolla, askastelupyödällä, tietokokepöydällä... Pitäs laittaa vissiin valjaisiin ja flexillä kii äitiin :D (oi sitä huudon määrää, molemmilla!)
VastaaPoistaIhastelin kans noita ripsiä ja mekkoa. Ja edistystä, ku viimeksi ku näin, hän teki vielä pääjalkaisia.
Voi ei, yksivuotiaat kävelevät katastrofit.! :D Ne on huippuja, hermoja raastavia sydänkäpysiä :)
VastaaPoistaSulla on ihan huippuja kuvia, selailin blogiasi taaksepäin ja ihastelin noita kuvia, niin aurinkoisia ja valoisia! Millä kameralla kuvaat?
Ihania värikkäitä vaatteita teidän lapsilla. Ja nättejä lapsia. :)
Juuri näin! Ja ihaniahan ne on silti, niin rakkaita :) Ja siksi se kiipeily niin raastaakin, kun se on niin vaarallista, että se pieni voi satuttaa itsensä pahasti. Mutta itsehän se ei sitä ymmärrä.
PoistaKiitos kehuista :) Lastenvaatteet on mulle oikeestaan tavallaan harrastus, tykkään niitä hankkia ja vain katsella kuvistakin. Ei meillä silti liikaa ole, ostan maltillisesti. Mulla on ihan perusjärkkäri, Nikon D60, ostettu neljä vuotta sitten. Ja mulla on lisäsalama, se pelastaa monet kuvat. Tosin pimeimpään vuodenaikaan ei sekään aina auta, pitäis olla vielä isompi salama.
Välillä vieläkin kaipaan niitä aikoja kun talossa oli pikkitillejä. Sitten sitä näkee kuvia ja lukee ja kuulee juttuja, jotka palauttaa sen ajan nurjemman puolen mieleen ;)
VastaaPoistaEi sillä, että tämä nykyinenkään elo olisi pelkkää naurua ja laulua! Mutta eivätpä tenavat enää kiipeä jokapaikkaan. Keittiön kaapeille kyllä, ylimmillekin, herkkukätköjen toivossa.
Niinpä :D Kun katson kuvia, ikävöin itse aina aikaa, kun nuo isommat oli vauvoja. Ja sitä, kun kaikki olivat vastasyntyneitä. Mutta kun niissä kuvissa ei näy se väsymys, ei kuulu se itku, ei haise puklu eikä näy unettomuuden takia olemattomat hermot, vuotavat tissit, kiristävät tikit... Aika kultaa muistot, onneksi ;)
PoistaJa totta, joka ajassa on hyvät ja huonot puolensa. Nyt odotan että tuo riiviö kasvaa ja saa edes vähän isesuojeluvaistoa ja toisaalta tiedän, että sitten suren, kun se kasvoi niin nopeasti :D Tämmöstä tää elämä vaan on.
Heh, meillä on vielä herkut turvassa, mutta ei varmasti kauan.
näyttää kivalta! :-)
VastaaPoistaKiitoksia :)
Poista