Löysin tämän kuvan vuoden takaa ja aloin muistelemaan yöimetyksiä. Erityisesti tämän nuorimman kohdalla. Nyt jälkeenpäin ne yöt tuntuvat lämpöisiltä, läheisiltä, melkein taianomaisilta. Silloin ne tuntuivat loputtomilta, väsytti aina niin paljon, niskat olivat totaalijumissa koko ajan ja ajatukset puuroisia. Jokainen lapsistamme on syönyt öisin tiheään.
Aika usein, kun yöllä väsyneenä asettelin nälkäistä vauvaa rinnalle ja ehkä vähän purnasin ääneen, mies makasi hiljaa toisella puolella sänkyä ja otti kädestäni kiinni. Siinä me sitten makoilimme, vauva meidän keskellä ja me miehen kanssa käsi kädessä. Silmät kiinni, unen rajamailla kaikki kolme. Ei tarvinut sanoa mitään, ei kumpikaan olisi jaksanutkaan. Siinä unisessa kädenpuristuksessa oli kaikki mitä tarvitsin.
täällä sitä aikaa elellään. sairastelusta jäi tiheät yösyönnit päälle :-P mut on se ihanaakin. uninen vauva rinnalla<3
VastaaPoistaJaksamista sinne! Se on semmosta ihanankamalaa <3
PoistaVoi että. Osasit kuvailla tuon niin kauniisti, että aivan liikutuin. Sellaistahan se koko vauva-aika on: väsyttävää, mutta samalla niin huumaavan ihanaa ja ainutlaatuista. Parasta on kuitenkin se, kun on joku jonka kanssa jakaa tämä kaikki. Joku, joka on samassa veneessä. Yhdessä sitten purnataan,kun väsyttää ja yhdessä iloitaan, kun saadaankin taas nukuttua. Näiden kuvoiden myötä tulee miehen kanssa sellainen luja yhteekuuluvuuden tunne :)
VastaaPoista-Hanne-
Niin juuri :) Ihanaa kun ei ole yksin ja se ymmärrys toista kohtaan näissä valvomisessa ym. vaan lisääntyy vuosi vuodelta.
Poistaihanasti kirjoitettu <3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMullakin tuli kyyneleet silmiin. Ihana mies!!
VastaaPoistaEn ole huomannutkaan tätä kommenttia, ihanaista sanottu. Kiitos :)
Poistaihana blogi, tykkään sun tyylistä ja kaunis persoonallinen koti teillä!
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi, aina niin hyvä mieli tulee kun tällaista lukee :)
Poista