Jännitetään asuntojuttuja jo toista viikkoa, asunnot tulevat uniinkin. Muuten tänne kuuluu lähinnä väsymystä. Todella alhainen hb, jo kohtalaisen kokoinen maha ja nämä helteet imevät minusta kaikki mehut. Iltaisin ei jaksa enää edes ajatella.

Toivon pilvisiä päiviä. Toivon myös, että siili vierailisi kuistillamme useammin.

Viime viikko meni mummolassa täysihoidossa, kun isi nautti tyhjästä asunnosta kotona. Tytöt nauttivat helteestä, mummolan uima-altaista, keinusta ja jätskistä. Minä nautin lähinnä valmiista ruuasta ja lastenhoitopalvelusta, mutta en helteistä. Oli niin tuskaista, etten voinut juuri olla edes ulkona eikä nukkumisesta tullut mitään. Ihanaa kun nyt sataa!

Pienemmän tutit laitettiin pois, ei mitään ongelmaa päivällä, mutta nukahtaminen oli tuskaa. Nyt kun on kulunut jo viikko, neiti nukahtaa ilman kohtuutonta karjumista. Yöllä tosin itkettää vielä.

Juhannuksena satoi

Juhannus koostui pitkistä automatkoista, sateesta, saippuakuplista, hyvästä ruuasta, saunasta, väsymyksestä, kauniista maisemista, mukavasta seurasta, herkuttelusta, poroista ja pienestä määrästä aurinkoa.

Kesäkengät

Poljimme eilen postiin pienessä vesisateessa hakemaan Minjan lähettämää pakettia. Kengät piti heti laittaa taaperon jalkaan ja yllätyskorusta tuli lempparini. Kiitos!

Nyt se vasta sataakin, ei paljon huvita lähteä ulos. Tyttö on mummin kanssa kesälomareissulla, aikoivat tänään muumimaailmaan. Äitiä niin jännittää, ettei mitään sattuisi automatkoilla eikä lentokoneessa.

rv 25+0.

Eilisen ultran jälkeen vauva on alkanut tuntua omalta. Siellä se pieni siskojensa mallinen tyyppi viuhtoi menemään ja pisti peukun suuhunsa. Niin tuttu koko ja syntymäpainoarviokin. Minun lapseni <3

On tuntunut paljon muultakin. Välillä ei itse asiassa miltään. Ja toisaalta myös rasitteelta, ihan vieraalta kiusanhegeltä joka puolisalaa asettui sisälleni arkea hankaloittamaan. Olen tuntenut myös paljon syyllisyyttä synkistä ajatuksistani, jotka eivät ole sallittuja äideille.


Mutta tänään tuntuu hyvältä.

Raskaudesta

Ensimmäisessä raskaudessa otettiin mahakuvia varmaan kahden viikon välein, toisesta ehkä kuukauden tai kahden välein. Tästä vauvamahasta ei ole vielä yhtään kuvaa. Onhan se kyllä ollut mielessä, että pitäis ottaa. Tuossa tiivistyy hyvin myös se, miten "paljon" tähän raskauteen on ehtinyt keskittyä: ei ole juuri iltaisin höpötelty masuvauvalle tai soitettu soittorasiaa aamulla heiluvan vauvamahan päällä. Ei hirveästi mietitä, millainen tyyppi sieltä tulee. Kumpikaan kun ei paljon syksyä uskalla ajatella. On mies sentään muutaman kerran liikkeitä tuntenut kädellään. Nimipohdinnastakin meinaa vain tulla riitaa, kun miehen mielestä nimet on jo päätetty aikaisemmissa raskauksissa. Niin kai ne onkin. Mutta ois niitä silti kiva pohtia vielä, jos joskus ehtisi ja jaksaisi.

Tulen joka raskaudessa aina melko alakuloiseksi. Yöt huononee samaa tahtia raskauden etenemisen kanssa, uni tuntuu usein paperinohuelta. Kun sitten heräilen, en meinaa saada unta. Ja jostain kumman syystä alan aina miettiä mitä synkempiä asioita, kuten sitä mitä järkeä on saada lapsi, kun elämä on niin lyhyt että pian se on ohi kuitenkin. Kuolema-ajatukset ovat muutenkin aina valloillaan raskausaikana, eilen illalla alkoivat pelot siitä että mies ei näe tätä lasta vaan kuolee jossain onnettomuudessa ennen sitä. Samaa olen pelännyt joka kerta, loppua kohden aina vain voimakkaammin. Mielikuvitus laukkaa kuin villavarsa ja itken itsekseni kun mietin, mitä kertoisin lapselle hänen isästään jota tämä ei koskaan nähnyt. Huoh.

Jos ei ole ajatukset ruusuisia, niin ei ole olokaan. Oikein raivostuttaa vauvalehtien ohjeet, että raskaana olevan tulisi levähtää, ottaa päikkäreitä ja jättää kotityöt sikseen. Miten realista kahden pienen lapsen ja opintojen kanssa! Ja miksei kukaan ole kertonut sitä raskaana olevan levontarvetta lapsille, jotka kyllä muistavat tulla hakkaamaan jollain palikalla päähän, jos äidin silmät lupsuvat Pikku Kakkosen aikana. En tiedä mihin se energinen keskiraskaus taas katosi, kohta taidetaan olla viimeisellä kolmanneksella eikä energiaa ole näkynyt enää pitkään aikaan. Väsyttää vaan koko ajan ja pinna on sen mukainen. Kun vaan saisi olla rauhassa ja nukkua!

Iloitsen kuitenkin siitä, että on kesä ja valoisaa. Kyllä se auttaa jaksamaan, kun uloskin on helpompi lähteä. Kunhan ei vaan tulis enää niitä +30 helteitä.

Ihanaa,

* kun on edes yksi lapsi, joka nukkuu kunnon päikkärit!

* sain yhden välietapin opinnoissani valmiiksi!

* kun helle tuoksuu niin hyvältä!

* kesän viralliset juhlat ovat takanapäin!

* saa pukea tytöt hellevaatteisiin!

Hikistä viikkoa kaikille!

+ ensimmäinen leikattu nurmikko
+ ensimmäinen t-paitakeli
+ ensimmäinen nokkosenpistos
+ ensimmäinen kukka kukkapenkissä
+ ensimmäinen konsertti päiväkodissa
+ ensimmäinen hellepäivä

Vaikka viime viikolla tuntui jo kesältä, niin kyllä se kesä alkoi eilen. Ihanaa!

Päässä soi tämä.

Pian puolitoistavuotias

Pian puolitoistavuotias:

- osaa syödä itse
- pääsee jo sängyille ja sohville ja alaskin
- ei halua enää istua kaikkia matkoja kärryissä, pitää saada kävellä itse

- sanoo mm. lallo (pallo), auka(se), pois, tiitosh (kiitos), auto, ei
- puhuu paljon omia juttuja
- taputtaa äidin isoa mahaa kaksin käsin, kun haluaa syliin

- nukkuu vielä pitkät päikkärit
- osaa nukahtaa yksin
- siirtyy kohta pois pinnasängystä

- tahtoisi olla aina ilman rihmankiertämää
- tykkää tanssia ja keinua
- syö paljon hiekkaa

- tykkää istahtaa potalle, josta sinkoaa heti ylös ja kiekaisee "ei tule!"
- tykkää roolileikeistä
- lempileluja taaperokärry, ruokaleikit, korut ja pikkueläimet

- kirkuu jos kädestä yrittää ottaa jotain, edes väärinpäin olevaa rusinarasiaa ei saa korjata (vaikka rusinat varisee ulos)
- rakastaa palloja
- on koukussa xylitol-pastilleihin, joita saa ruuan jälkeen

Eilen oli ensimmäinen päivä, kun tuntui jo kesältä. Ulkoiltiin pienessä vesisateessa eikä ketään haitannut.

Pienempi on oppinut syömään itse, omalla lusikalla.


p.s. kannattaa vilkaista tämä, mikäli autossasi matkustaa lapsia turvaistuimessa.