Käytiin tivolissa. Jälkikäteen siitä on puhuttu paljon.

Pilven näköinen sokeri oli hyvää. Maailmanpyörässä jännitti kaksivuotiasta aika tavalla. Iskän kainalossa matojunassa se vasta olikin jännää! Mutta ensi kesänä ei kuulemma sitten enää jännitä.

Paluumatkalla löytyi puhalluskukkia.

Tänään päätin, että me vietetään ihana kesä!

Esimerkiksi näistä syistä:
* en ole raskaana! (enkä siis aneeminen, pahoinvoiva & apaattinen)
* isillä on ihan oikea kesäloma!
* kesälomasuunnitelmat ovat vielä auki ja me voidaan mennä minne vaan
* minulla on kolme maailman ihaninta tyttöä <3
* ja heillä paljon ihania kesämekkoja!
* eikä juhannukseenkaan ole enää kuin reilu viikko

Tänään tuntui, että alkoi kesä. Vielä kun vesirokosta päästäis kaikkien kohdalla, niin meitä ei enää sisällä nähdä!

Lapsi kuin lintu
kaukaa tullut
Silmissä vielä
matkan ja tuulen muisto.

Kasvosi mahtuvat kätteni maljaan
Kannatan sinua vetten päällä

Syvien pimeitten vetten päällä

Lastani, lintua kannatan.

*****

Luen lastemme onnittelukortteja.
Miten paljon kauniita sanoja. Miten paljon onnea.

Meidän lähellä on kuntopolku aarremetsä, jossa pitää hiipiä hiljaa ettei karhu tule syömään meitä. Myös  kettuja saattaa näkyä. Ja siellä on vanha puusilta, josta voi heitellä keppejä tai lehtiä ja seurata niiden matkaa virran mukana. 

 Leppoisaa viikonloppua kaikille blogissa kävijöille :)

Keskimmäisellä on vesirokko, vauvalla yksi näppy kädessä ja esikoinen odottelee vielä tautia. Keskimmäinen itkee koko ajan, vauva itkee eroahdistusta jos äiti ei ole iholla 24/7 ja esikoinen itkee  kokemiaan vääryyksiä. Kuten sitä, kun viimeinen kakkupala ei ole hänelle (sillä toiseksi viimeinen oli).

Äiti ei itke, mutta huokailee paljon. Varsinkin isälle puhelimessa. Sillä tämä tekee tavallista pidempiä päiviä.

Ehkä me jo ens viikon lopulla päästään takaisin normaalielämään. Voitais vaikka mennä ulos ja nähdä kavereita. Sitä odotellessa.

Jaksaa jaksaa.

Yritys pelastaa huono päivä.

(Räkä valuu. Puskee ulos silmistä ja sieraimista kaikilla ja koko ajan ja tekee päivistä [ja öistä] huonoja.)

+ kirpparilta löytyi esikoisen haaveilema potkulauta
+ tuplapitkä viikonloppu
+ ihania vieraita monena päivänä
+ kampaajalla käynti 9kk tauon jälkeen
+ viimeinen lumikasa suli pihapiiristämme
+ kaikkialla vihertää jo!
+ viimeisetkin rumat verhotangot saivat lähteä (pidän niin ikkunoista ilman verhoja)
+ lastenhuoneeseen löytynyt piirustuspöytä
+ paljon herkkui!
+ puhtaat kirkkaat ikkunat (kiitos mies <3)
+ vauvan uudet taidot

- vauvan uudet taidot ja niiden yöllinen treenaaminen
- päässä on aina liikaa suunnitelmia rahaan / jaksamiseen nähden

Tänään on ystäväni syntymäpäivä. Hän on yksi vanhimpia ystäviäni, tanssimme Michael Jacksonin tahtiin jo tarhassa. Emme ole nähneet varmaankaan yhdeksään vuoteen, soittelimme viimeksi yli neljä vuotta sitten. Mutta joka syntymäpäivä saan häneltä tekstiviestin. Ja niinpä minäkin lähetän viestin tänään ja luotan siihen, että jossain vaiheessa kohtaamme taas kasvotusten.

Tänään laitoin ensimmäistä kertaa vaunuihin hyttyssuojan. Terassi oli täynnä vaikka minkälaista pörriäistä ja ötökkää. Eikä vauva tarvinut enää lakkia päiväunillaan.

Ikkunasta näkyy vihreää ruohoa. Ylihuomenna on kuulemma hellettä. Tulee se kesä ehkä sittenkin.

(Aniiri oli laittanut nii kauniin runon, että halusin jakaa sen myös täällä.)

Jos on kerran äidiksi syntynyt

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.

(A-M Kaskinen)

Kaunista äitienpäivää ja leppoisaa sunnuntaita!

Viime vuosien vaput ovat olleet melkoisen raskauspainotteisia. Kuusi vuotta sitten makasin osastolla kivuliaan keskenmenon vuoksi, sen vapun kohokohta oli saada sydänmunkki ja simaa talon puolesta. Edelleen meillä puhutaan keskenmenomunkeista sen tietyn sydämen mallisen kohdalla. Sen jälkeen kolme vappua on mennyt hirveän pahoinvoinnin kourissa (eikä kyseessä ollut krapula!). Sitten oli yksi hellevappu, jonka vietin esikoisen kanssa kaksin, kun mies yritti irrottaa vanhempiensa luona talvirenkaita. Koko päivän! Ja vasta myöhään illalla onnistui. Kahden vuoden takaisesta vapusta en saa mieleeni mitään.

Ja tänään tuulee niin kylmästi, ettei ulkoilu ole mitenkään nautinnollista. Siivottiin silti pulkat ja sukset varastoon ja otettiin esikoiselta apurattaat pois. Loppupäivä on puhallettu palloja, katsottu kotivideoita  ja syöpötelty.

Leppoisaa vappua!