Ostin tänään kortin, koska siinä oli ihan selvästi lapseni.

Onni asuu täällä.

Joka päivä olen niin onnellinen tytöistäni, elämästäni, miehestä ja siitä miten kaikki on mennyt. Ihmettelen, miten minä olenkin saanut juuri heidät ja miten paljon voi rakastaa.

Ja sitten esikoinen sanoo: äiti, minä niin tykkään sinusta kun sinä olet niin kaunis.

Kesken pyykkien ripustelun, kesken imetyksen, kesken aamupörröisen aamupalan. Juhlien loputtua. Yksin saunan lautella. Hymyilyttää.

04.01.12

+ vauva nukkui yön! Söihän se ja itkikin välillä, mutta ei valvonu aamuyöhön asti.
+ ulkoilu piristää ja saa ajan kulumaan paremmin
+ etenkin kun talvipukeminen vie niin paljon aikaa ja sitten kun on vihdoin valmis, huomaa laittaneensa isomman haalarin pienemmälle ja päinvastoin. Ja sitten saakin riisua huutavan ja potkivan uhmiksen taas kerran ja pukea uudestaan (olikohan tämä nyt plussa!)
+ kevätmallistot netissä
+ watsakahwi (kumpa se passaisi vatsalleni!)
+ pikkupakkanen

- itku ja parku aamusta alkaen (ja miljoonasti palaneet hermot)
- aamulla on niin pimeää, ettei tuonne ulos tohdi mennä ennen klo: 11.00
- leipomisurakka tuleville tuplasynttäreille.
- kauppareissut koko porukalla. Painajaista!

Tänään on nukuttu vuorotellen, syöty pizzaa ja vähän sipsiäkin. Koristeltu tusseilla pari vauvanukkea ja oma vartalo kasvoja myöten (keskimmäinen). Maalattu vesiväreillä olkkarin seinä (esikoinen), ihmetelty ulkotulia ja tehty lumeen muurahaisille koti. Piirretty ympyrää sädetikuilla.

Vielä on kaupungin ilotulitus näkemättä.

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Kumpa ensi vuosi olisi kaikille hyvä.

Joulu meni mukavasti, vaikka vauva tekikin nukkumattomuusennätyksen ja joulun tunnelmointi jäi hiukan väsymyksen varjoon.

Lapsilla oli tietysti jännittävä päivä. Tytöt saivat sopivasti kivoja lahjoja. Tuli mm. täydennystä leikki-keittiöön ja ensimmäinen barbi tähän taloon. Lasten saamat punaiset huopikkaat olivat etenkin äidin mieleen, nyt kun vaan tulisi pakkasta!

Itse iloitsen etenkin Globe hope:n ihanasta laukusta, kirjoista ja jouluisista Taika-astioista.

Yöllä tuntuu aina siltä, ettei tästä voi selvitä. Ei tämä lapsi nukahda ikinä enkä saa koskaan nukkua. Olo on aivan neuvoton, kun mikään ei auta. Ja se mikä sitten lopulta auttaa, on aivan mielivaltaista: joskus se on kapalo, joskus vaunut tai sitten kaukalo tai se, että ottaa kapalon pois. Välillä imetys rauhoittaa ja välillä se saa vauvassa vain suuremman raivon. Joskus se on isin syli, joskus äidin.

Aamulla on pöhnäinen olo ja päivä käynnistyy tahmeasti. Jatkuva sunnuntaiaamun olo. Yövaatteita ei jaksaisi vaihtaa pois eikä sänkyä pedata. Kaikki toimet tuntuvat suurelta ponnistukselta eikä oikein mikään jaksa kiinnostaa.

Iltaa kohden alkaa itku ja heiluttaminen. Sitten ne lyhyet unipätkät ja itku. Väsyttää. Vuorotellaan vauvan hoidossa, jos edes toinen saisi nukuttua. Tai sitten ei, jos huuto ei lakkaa. Muistutetaan toisillemme, että ei tätä enää kauan voi jatkua. Keväällä helpottaa jo, viimeistään kesällä. Huumorikin on tehokas keino jaksaa, vaikka aika vähissä ne naurut on kahdelta yöllä.

Jotenki osuvasti arjen sydän löytyi roskiksen pohjalta. Eikä lähtenyt millään pois.

 Viisi yötä jouluun!      

Reissattiin tyttöjen kanssa junalla mummolaan. Kolme yötä ja kaksi päivää.

Joululahjaostoksia ja joulupukin näkeminen Napapiirillä. Yksi esikoisen tekemä viilisydän. Vauvan iltahuutoihin mummon syli. Ei unta, mutta hiukan omaa aikaa jonka käytin syömiseen. Ei myöskään kotitöitä, paitsi pyykkäystä. Ja silti loppui vaatteet kesken. Keskimmäinen oli toisen päivän yöpuvussa ja vauva sai vaatteita kaupasta.

Kotiin palasin entistä väsyneempänä. Vannoin miehelle, etten enää lähde yksin lasten kanssa mummolaan. Yöt ovat niin raskaita yksin, kun kaikki lapset heräilevät yhtäaikaa ja vuorotellen. Ja sitten seuraavassa lauseessa selitin, että pari viikkoa joulun jälkeen voitas taas mennä.

Onhan siellä mummolassa kuitenkin maailman parhaat ihmiset. Ja ihanan paljon lunta.

Ihana joulukuu! Ihana päivä! Ihanat lapsoset!

Hyvää pannaria! Ihana joulukalenteri. Ihana hurjasti kasvanut vauva!

Ihana hyvin nukuttu yö.

Katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,

Sydänlohkareen pientä siirtäjää. 

Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,

Katsokaa tätä tarinaa,

alkua uuden luvun.

(Eppu Nuotio)

***************

Vauva on jo toisella kuukaudella. Näin 1,5kk iässä hän:

* on jo hymyillyt joitain kertoja
* on matkustanut ensimmäistä kertaa junalla
* käynyt molemmissa mummoloissa

* tykkää olla ilman vaippaa
* alkaa heti ilman vaippaa ollessaan pyöriä itsensä ympäri kuin viisari kellotaulussa
* tuntuu käyvän tuulella, sillä hyvät ja huonot päivät vuorottelevat mielivaltaisesti

* nukkuu öisin ihan hyvin, syö kahdesta useampaan kertaan yössä (en laske kertoja)
* nukahtaa yleensä yösyötön jälkeen melko nopeasti
* syö päivisin tiheään 

* sairastaa parhaillaan ensimmäistä flunssaansa

* on jo käynyt kaupungilla ja kahvilassa

* syö vaihtelevasti tuttia

* ei ole vielä kehittänyt mitään rytmiä
* nukkuu hyvin liikkuvissa vaunuissa, ei pysähtyneissä
* on ihana

Tänään olen onnellinen kivasta puistoreissusta ja uudesta tuttavasta. Siitä, että ehdin syödä lämpimän ruuan ja sytyttää ulos kynttilät. Maailman ihanimmista tytöistäni. Chisun uudesta levystä. Siitä, että mies muisti aamulla tämän päivän, vaikka minä en.

Tänään olen opettanut keskimmäiselle palapelejä ja heiluttanut vauvaa heiluttamasta päästyäni. Olen muistellut hymyillen näitä seitsemää vuotta. Ja toivonut illalta saunaa. Ja jätskiä, joka ehdittäisiin syödä kaksistaan sohvalla.