perjantai 29. toukokuuta 2015










Toissa viikolla pienin sai nimen ja pääsi ensimmäiselle juna-matkalleen mummolaan. Viime viikolla jätettiin jäähyväiset päiväkodille, jossa ehdittiin lapsia kustata viisi vuotta. Tällä viikolla on nähty kavereita, puistoiltu ja tehty ulkohommia.

Päällimmäinen tunne päivissä on kiitollisuus. Vaikka valvominen kirvelee silmiä, en aina jaksa enkä ehdi ja vauvan itku vaatii jatkuvaa heiluttamista, elämä juuri nyt on täydellistä. Tämän parempaa siitä ei voi tulla, sillä minusta tuntuu, että olen saanut kaiken mitä olen elämältäni halunnut. Kun on vielä alkava kesä, valoisat aamut ja lämpimät illat niin nyt on helppo hymyillä.

9 kommenttia:

  1. Olipas taas täydellisesti sanottu. <3

    VastaaPoista
  2. Voi mikä suloisuus, ihana pääpanta! Mulla nyt vuosi takana yöherätyksiä ja kolme yötä ilman imetyksiä takana, toivottavasti neiti kohta oppii ettei yölä tartte syyä =D Kummasti sitä vähistä unista huolimatta jaksaa, eikä muistikaan ole ihan yhtä huono kuin mitä oli esikoisen aikaan xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onnea uudesta etapista, kyllä ne yöt sitten hiljalleen alkaa paremmaksi mennä kun yöimetys loppuu :) Kyllähän sitä ihmeen hyvin jaksaa, valoisuuden määrä kyllä auttaa ainakin mua jaksamaan vaikka pää ois sumussa.

      Poista
  3. Ihana pieni. Mukavia kesäpäiviä teille :)

    VastaaPoista
  4. Ihania tyttöjä sulla (teillä) . Mahtavaa kun elämä hymyilee, sehän on ihmisen parasta aikaa. (Totesi eräs julkimokin) Uskallatko paljastaa kaunokaisen nimeä?
    Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanniska :) Paljonhan se onnellisuus on asenteesta kiinni, vastoinkäymiset ja surutkin kuuluvat myös elämään, toisilla jopa arkeen. Mutta silti voi olla hyvin onnellinen.

      Poista
    2. Ai niin ja nimeä en uskalla paljastaa täällä, mutta sen voin sanoa että lasteni nimet ovat kaikki luontoon liittyviä.

      Poista