Vuosi 2013

Tammikuu alkoi esikoisen synttäreillä, niin kuin jokainen vuosi. Pienin kiipeili joka paikkaan ja ruokaili usein lopulta pöydällä istuen tai seisten sekä tyhjensi oma-aloitteisesti siskojensa aamupalajämät. En jaksanut enää edes kieltää kun ei se uskonut kuitenkaan. Lapset leikkivät jatkuvasti uimahallissa käymistä ja viettivät monesti päivän uimapuvuissaan. Välillä yönkin. Sydänemekot ostettiin lahjarahoilla, kun lapset rakastuivat mekkoihinsa niin, että pusasilivat niitä sovituskopissa.

Helmikuussa innostuin pitkästä aikaa ompelusta ja aloin tehdä lapsille mekkoja. Juniorille piti ostaa valjaat ruokapöytään, mutta nopeasti huomattiin, että turha niitä oli edes laittaa, hän pääsi niistä irti hetkessä.

 

Maaliskuussa lasketeltiin ja luisteltiin ja odotettiin kesää. Laskettelupäivänä oli järkyttävä lumipyry, mutta ei se lapsia hidastanut. Vanhin oppi auraamaan ja vähän laskemaankin, keskimmäinen oppi melkein pysymään pystyssä. Isompi opetti balettiliikkeitä innokkaalle pikkusiskolle. Sitten kävimme miehen kanssa kaksistaan hotellilomalla juhlistamassa synttäreitäni joita en sen enempää halunnut juhlia, oli ihanaa nukkua ja syödä hyvin. Päivää ennen kuin täytin 30, rakas mummoni kuoli. Se oli odotettua, mutta surullista silti.

Huhtikuussa lähti esikoisen ensimmäinen hammas, oli sitä hartaasti odotettukin! Hammaskeijun tuomalla rahalla hän osti ison Hello kitty -munan. En muista kuukaudesta muuta kuin raskaita asioita. Kuten sen, että luin illat ja viikonloput pääsykokeisiin (myös ennen ja jälkeen huhtikuun) joihin olin lukenut monena vuonna aiemminkin ja nyt päätin yrittää viimeistä kertaa. En päässyt tälläkään kertaa.

Toukokuussa tuli yllättäen helle. Esikoinen jätti apurattaat pois äitienpäivänä ja me kaikki pääsimme katsomaan viimeistä balettiharjoitusta. Kevätnäytöksessäkin tietysti oltiin! Laskettiin talon kaikki Hello kityt eli ne, joita meille ei koskaan pitänyt tulla. Oli aivan mahtavat kelit, ei edes hyttysiä vielä.

Kesäkuussa käytiin tivolissa, jonne pienimmän piti tulla vain katsomaan, mutta tämä rynnikin kaikkiin laitteisiin isompien kanssa. Nähtiin viimeistä kertaa yhtä isovanhemmista, tavattiin uusia ihmisiä ja oltiin paljain varpain. Niin ja puhallettiin PALJON saippuakuplia.

Heinäkuussa tehtiin ensimmäinen kunnon kesälomareissu perheellisenä. Suuntasimme häämatkalta tuttuun Pohjois-Norjaan ja voi miten nautin! Ensimmäistä kertaa kamerastani loppui muistikortin tila, tuntui, että koko ajan piti kuvata kun jatkuvasti oli niin henkeäsalpaavan näköistä. Paras reissumme ikinä! Käytiin myös mm. rannalla, mikä oli yhtä suuri menestys kuin joka vuosi: kaikilla alkoi palella nopeasti ja halusivat pian pois. Mökkeiltiinkin ja oltiin todella paljon ulkona.

Elokuussa juoduimme hautaamaan jälleen yhden isovanhemmista. Ulkoilimme paljon. Kuun lopussa alkoivat kauan odottamani opinnot, tosin ei sillä alalla minne olisin eniten toivonut. Pieninkin aloitti päiväkotiuran hyvillä mielin. Mennyt kesä oli ensimmäisen sitten vuoden 2006, kun en ollut raskaana enkä imettänyt.

Syyskuussa olin viikot poissa kotoa. Otimme kuvia äidistä ja tytöistä, jokaiselle omansa, jonka saivat laittaa kehyksiin sängyn viereen kun ikävä iltaisin tuli. Pienin sai 2v lahjaksi Baby bornin, joka oli niin suuri hitti, että siskojen piti saada omansa nyt jouluna.

Lokakuussa olin edelleen poissa viikot ja enkä kotona ollessa tahtonut käydä missään ilman lapsiani enkä jaksanut nähdä oikein ketään muuta kuin omaa perhettäni. Aloimme katsella uusia asuntoja ja mietimme oman myyntiä.

Marraskuussa löysimme ihanan talon, teimme tarjouksen ja laitoimme oman myyntiin. Talo meni toisaalle, mutta oman myynti jatkui. Kiirettä piti, tiiviin opiskelun ohessa siivosin hullun lailla: milloin valokuvaajaa, milloin arvioijaa, välittäjää ja näyttöjä varten. Koko ajan oli kiire ja järkyttävä stressi. Olin edelleen suurimman osan viikonpäivistä kotoa poissa. En tullut ottaneeksi montaa kuvaa. Kotona kaikki kuvat piti riisua pois seiniltä myyntiä varten.

Joulukuu meni nopeasti, niin meidän asuntokin. Hävisimme toisenkin tarjouskilvan, joten joulun viettoon lähdimme vailla tietoa siitä missä asumme kuukauden päästä. Olo on kuitenkin ihan levollinen, kyllä kaikki jotenkin aina lutviutuu. Joulu oli valkea ja nippa nappa
uusi vuosikin, mutta siinä välissä maa oli lumeton eikä välipäivinä paljon ulkoiltu. Toivottavasti pääsisimme pian luistelemaan ja ehkä kokeilemaan taas lasketteluakin.