Tammikuun puoliväli ja ihanan kirpeät pakkaset! Viikko sitten näytti siltä, että talvi on peruttu, mutta ei sittenkään.
Kuusivuotias pelkää maailmaa, kuten hän itse asian ilmaisee. Moni asia pelottaa, esimerkiksi lähes kaikki lasten elokuvat ja sarjat. Kaikkein suurin pelko tuntuu olevan tulipalo, tämä pelko oli hänen mielessään kovasti jo 1,5 vuotta sitten. Jo silloin vietin lukuisat illat hänen luonaan kerraten, miten toiminne jos tulipalo yllättää. Tällä kertaa olen koittanut selittää, miksi se ei ole mahdollista, että äiti ja isi unohtavat ottaa lapset mukaan palavasta talosta. Että kun äidille ja isille ei ole olemassa mitään tärkeämpää kuin lapset, vanhemmat rakastavat lapsiaan eniten maailmassa. Mutta kysymyksiin on välillä vaikea vastata, vaikka tietysti jokaiseen vastaan. "Miltä näyttää palanut ihminen?", "Jos jompi kumpi teistä, sinä tai isi palatte tänne, niin pitääkö meidän kaikkien palaa?", "Onko sellaisia äitejä, jotka eivät rakasta lapsiaan?", "Mitä tapahtuu jos koira palaa, kun meidän koirahan on jo musta?".
Onneksi on tuo pienempi nelivuotias, jota ei tämmöiset huolet paina. Hän kuuntelee siskon vakavia kysymyksiä ja päättää itsekin osallistua. "Äiti, mitä tapahtuu jos syö tontun?"
Voi pieni kuusivuotias! Liikaa ihmeteltävää ja liian paljon tiedostettavaa. Melkein tuli ihan surullinen olo noista kysymyksistä :( Surullisuuden pyyhki kuitenkin pois viimeinen kysymys, ''mitä tapahtuu jos syö tontun'' :D
VastaaPoistaJäädään seurailemaan.
ps. Ihanan pirtsakkaa keltaista, tykästyin :)
Onhan se surullistakin kun toisella on niin paljon huolia. Välillä meinaa itselläkin tulla itku noiden kysymysten äärellä, mutta ajattelen, että vain vastaamalla voin sitä huolta ehkä helpottaa ja tietysti vakuuttamalla moneen kertaan, ettei tässä ole mitään hätää. Tontun syöminen sen sijaan naurattaa vieläkin :D
PoistaKiitos kommentista :)
Lasten pohdinnat ovat huikeita, kysymykset vielä niin aitoja.
VastaaPoistaMeidän esikoinen on kova pohdiskelemaan ja pelkäämmänkin, saa tosissaan vastailla vaikeisiin kysymyksiin. Tuo "maailman pelko" on tuttua meilläkin. Koiran kuolema on herättänyt myös keskimmäisessä kaikenlaisia pohdintoja ja pelkoa siitä, että joku muukin kuolee. Toisaalta hyvä, että vaikeitakin asioita käsitellään yhdessä, turvallisessa ympäristössä. Vaikka toivoisikin, että lasten ei vielä tarvitsisi murehtia isoja asioita.
Mukavia talvipäiviä!
Meillä kuulostaa olevan kovin samantyyliset esikoiset :) Ja tosiaan, hyvä kun kysyvät kotona eivätkä yksin kaikkea mieti, mutta kyllä se riipaisee, että pienen pitää tuollaisia murehtia jo nyt. Meillä kans on kuolema ollut ajankohtainen viime vuosina ja kysymyksiä siitäkin on riittänyt.
PoistaKiitos kommentistasi ja reippaita talvipäiviä teillekin!
Minäkin haluaisin tietää mitä tapahtuu jos syö tontun..
VastaaPoistaVeikkaisin, että ainaki maha saattaa tulla kipeeksi :/
PoistaVoi ei tota viimestä kysymystä. :D Naurattaa ihan liikaa, niin yllättävä se noiden muiden jälkeen oli. Omasta lapsuudesta muistan kans ton inhottavan tulipalon pelon, vaikkei sillä pelolla ollu mitään järkevää syytä ja syntyperää. Se vaan oli niin. Ikävä tunne, mut luulenpa, ettei mikään muu vastaus maailmassa vois olla lohduttavampi ja helpottavampi, ku toi, mikä teillä on vastaukseks annettu: äiti ja isä pitää huolta eikä varmasti unoha. :)
VastaaPoistaKyllä on naurattanu mullaki monta kertaa! Se on aina niin yllättävää mitä tuolta 4veen suusta tulee :)
PoistaMinäki muistan tuon tulipalopelon, appiukko muisti omasta lapsuudestaan myös. Kai se on aika yleinen pelko sitten ja pelottaahan se aikuisiakin. Niin, ihanaa toisaalta kun 6v vielä luottaa äidin ja isin voimaan pelastaa ja suojella ja sillä voi vielä lohduttaa.