Vuoden ajan tyhjänä ollut seinämme sai ihanat naamat Kanelikaupasta. Kyllä on lapsilla riittänyt juttua noista kasvoista.

Tänään yritin selittää neljävuotiaalle mitä on luottamus ja kuinka se menetetään, jos äiti joutuu hakemaan lapset naapurista, kun on juuri kieltänyt menemästä sinne.

Illalla neljävuotias pyysi huolestuneena äidin luokseen ja kysyi itku kurkussa, että mitä jos yöllä tulee tulipalo eikä hän herää. Koska hän on kerran yrittänyt herättää pikkusiskoa päikkäreiltä, mutta tämä ei ole herännyt millään. En osannut ajatellakaan, että pieni tyttöni jo tuollaista murehtisi. Kerroin, että meillä on joka huoneessa palohälytin ja aivan varmasti äiti ja isi heräävät ja tulevat hakemaan hänet ja siskonsa. Mutta jos te ette muista? Mitä jos minä kirjoittaisin lapun, että te muistaisitte? Voi rakas pieni, äiti ja isi eivät ikinä unohda teitä. Me muistetaan teidät joka ikinen hetki. Aivan varmasti. Eikä me ikinä jätetä teitä.