Ihana viikko takana!
Paras koko kesänä. Vaikka mitään muuta ihmeellistä ei ole tapahtunut kuin oman mielen rauhoittuminen. Olen nyt hyväksynyt sen, että olen vielä ainakin yhden vuoden kotona eikä se tunnu enää häviäjän osalta. Olen arvokas näinkin ja ylpeä perheestäni. Tästä tulee ihana vuosi.
Eikä mahtavat säätkään ole olleet haitaksi.
Mä olen ollut jo neljä vuotta kotona lapsia hoitamassa ja koen tekeväni tärkeää ja arvokasta työtä. Häviäjäksi en ole koskaan itseäni kokenut. Tsemppiä kotiäitiyteen! :) Ihania kuvia muuten, niin lämpimän kesäisiä. :)
VastaaPoistaKiitos. Ihanaa, että olet ollut tyytyväinen kotona.
PoistaTottakai tämä on arvokasta, omille tunteilleen ei vaan voi mitään. Jos mieli on jossain muualla eikä voi itseään arvostaa kun ei saavuttanut sitä mitä niin paljon halusi, on vaikea motivoitua näihin loputtomiin kotihommiin. Mutta onneksi löysin taas rauhan ja osaan iloita tästä. Uskon, että joskus vielä saan myös ammatillisen unelmani toteutettua vaikka en vielä tänä vuonna.
Löysin sattumalta blogiisi pari päivää sitten toisen blogin kautta. Kokoajan on ollut mielessä että pitää kirjoittaa kommentti, mutta ensin luin koko blogisi läpi koska en malttanut lopettaa kesken :D Tovi siihen vierähti, mutta pakko sanoa että aivan mielettömän ihana blogi! Jään seuraamaan takuuvarmasti :)
VastaaPoistaMietin tätä sanomaasi illalla ja haluan kiittää kun kirjoitit tämän. Tuntuu niin hassulta tällaiset kehut, mutta kai ne totta ovat :) Kiva, että viihdyt.
PoistaOnnittelut.
VastaaPoistaminä taas en ole vieläkään hyväksynyt sitä että tässä lähiaikoina joudun töihin.
olosuhteiden pakosta.
kun taas kaikinpuolin haluaisin olla vielä kotona, vaikka pieniä ei ole monta, on pienillä koululaisilla lyhykäiset päivät ja haluaisin olla vastaanottamassa heitä.
raha ei kasva puissa, ja elämässä on asioita jotka ei mene omien polkujen kautta.
Ajattelen että elämästä muistaa ihanana aikana kotivuodet, kotielämän, lapsuuden ajat, ei niitä kiireisiä työelämän juttuja, joita aina on, ja jotka itselle ei ole niin sydämen keskiöösä
Kiitos.
PoistaSe on niin totta, että aikuisena joutuu usein tekemään valintoja jotka eivät ole aina sitä, mitä eniten haluaisi. Raha ohjaa usein päätöksiä, vaikka se niin ikävää onkin.
Niin minäkin ajattelen, etten koskaan näitä kotivuosia kadu. En varmasti, vaikka näitä tulisi vielä monta lisää. Mutta silti se kunnianhimoinen oma itseni haluaisi jo muitakin haasteita. Mutta vielä ei ollut niiden aika.
Jälleen kerran kiitän sinua kun kirjoitat asioista niiden omilla nimillä! Rohkeaa. Minäkin heeveilen (edelleen) siitä pikku kolmosesta,mutta vielä ei ole sen aika. Nyt töissä ollessa olen löytänyt itseni sieltä loputtomien tiski -ja pyykkivuorien alta. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään,mutta tarvitsen aikuista seuraa. En ole valmis jäämään kotiin. Nyt sain sen sanottua ääneen,joka mieltäni on painanut. Nyt oivalsin että näin se on. Ihailen vilpittömästi kotiäitejä ja halusin että minustakin tulee sellainen vaikka loppuiäksi,mutta en pystynyt siihen. Karvas tappio. Kaunista syksyä :)
VastaaPoistaSanniska
Minäkin odotan ilmeisesti loputtomiin sitä, että kotona olo tuntuisi omimmalta. Pidän tästäkin, mutta päivittäin mietin omaa uraa ja tulevaisuutta. Vaikka koitan opetella elämään hetkessä, se on vaikeaa.
PoistaJust hyvä mentaliteetti! Itse jään myös vielä vuodeksi kotiin, sain siirrettyä opiskelujen aloitusta vuodella =) Aion kyllä ottaa kaiken irti tästä viimeisestä vuodesta poitsun kanssa kotona <3
VastaaPoistaNäinhän se pitäisi ajatella :) Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin.
PoistaJänniä yhteensattumia, minä ilmoitin myös viikko sitten töihin että jään vielä vuodeksi kotiin. Mutta no, itselläni on takana reilut 10 vuotta aika hektistä työelämää, siksi tämä kotona oleminen tuntuu ihan virkistävältä vaihtelulta. Vaikka helpommalla siellä töissä pääsisi... Tuo oli kiva ajatus että tulossa on ihana vuosi, pistän muistiin :)
VastaaPoistaMukavaa kotivuotta sinullekin! Tuota ajatusta koitan sanoa itsellekin joka päivä, sillä ei suinkaan aina tunnu siltä että ihana vuosi edessä :)
Poista