Aina välillä käy mielessä jokin hyvä aihe mistä kirjoittaa tänne. Mutta joka kerta se unohtuu ennen kuin ehdin istahtaa. Päivät ovat niin täysiä ja yöt katkonaisia, etten muista aina edes edellistä imetyskertaa (vaikka siitä ei koskaan ole kuin korkeintaan pari tuntia). Onneksi vauva huolehtii siitä, ettei ainakaan jää ilman maitoaan. Ja myös siitä, että pääsee syliin. Ja siskot huolehtivat muun muassa tasaisesta kaaoksesta.

Mutta tämän verran muistan: viime aikoina on ainakin saatettu yksi koulutaipaleensa alkuun, ihasteltu koiranpentua (ei valitettavasti ole oma), geokätköilty, tultu kotiin tuplasateenkaaren alta, menty mummolaan Pkn-konsertin läpi, pyöritetty rotuaarin palloa, puistoiltu, nähty sukulaisia ja mansikatkin saatiin pakastettua ja kakku tehtyä.