Kuvat lähes tasan kolmen vuoden takaa, marraskuun lyhyessä valossa pikaisesti otettu. Kuvista huomaa aina ajankulun niin selvästi, se tuntuu hurjalta.

Nyt meillä odotetaan joulua hyvin hartaasti. Esikoinen sanoo joka päivä, että on niin ikävä joulupukkia. Iltasaduiksi luetaan lelukuvastoja.

Eilen laitoin kynttelikön esille, tänään juomme ystävän kanssa vuoden ensimmäiset glögit. Ihanaa kun joulu lähestyy.

Keittiön ikkunan takana on keittiön seinän väriset kuuset. Mutta ei lunta.

Iskä sai ihan näköisensa kortit, laulun, kakkua, lahjoja ja aarrekartan jota seuraamalla löytyi sydämiä.

Ekat piparit leivottiin jo tovi sitten. Oli tarkoitus saada niistä nopeaa ja hyvää tarjottavaa vieraille, mutta tytöillä oli eri näkemys. He tekivät kaikki piparit kuulemma itselleen. Pienimmälle siskolle annetaan omasta piparkakkulaatikosta hyvin kitsaasti yks pieni piparkakku vuorotellen, muuten syödään itse. No, ens kerralla sitten ehkä tarjottavaksi asti!