Tänään tyttöjemme pieni serkkupoika sai kauniin nimen. Me saimme pussillisen omppuja ja lapset saivat hyppiä trampalla kai kerrankin tarpeeksi. Niin ja minä sain taas sylitellä vauvaa. Voi rakkaus miten luonnolliselta pieni vauva tuntuukaan käsivarsilla, mieskin niin tottuneesti pikkuista hoiti. Vauvakuume paheni taas. Vauva vain jotenkin kuuluu syliini, niin se on. Näin pian sitä jo kaipaa.
Mutta öihin en vauvaa kaipaa, kun toisinaan saa jo nukkua keskeytyksettä koko yön. Vaikka ihan vähän muka kaipasin jo yöimetystä. Kyllä ihminen on hassu.
Nyt kun kohta alkaa 23. raskausviikko.
VastaaPoistaNiin tunnen yhä voimakkaamman tarpeen saada vauva syliin.
Että olen hetken vauvaa varten.
Sysäten syrjään ne omat tarpeet.
Mutta ymmärrän kyllä.
Yöt ja yöunet ovat niin tärkeät.
Se on ihana tunne kun odottaa sitä vauvaa masusta syliin, kun tulee sellainen olo että oispa se jo sylissä :) Pienen vauvan kanssa ei tarvitse (eikä ehdikään) ajatella itseään yhtään, saa olla vain vauvaa varten. Toisaalta se on vapauttavaa, vaikka myös rajoittavaa. Fiiliksistä ja ehkä niistä yöunistakin riippuen.
PoistaYöimetyksissä on jotain taikaa.
VastaaPoistaMinulle on tullut vauvankaipuu aina siinä vaiheessa kun nuorin on täyttänyt vuoden. Silloin kun on ollut "helppo" vauva, silloin kun on ollut "vaativampi" vauva.
Vieläkin välillä kaipaan raskautta, synnytystä, vauva-aikaa...vaikka tiedän etten niitä enää tulekaan kokemaan. Ihminen on tosiaan hassu!
Niin on, etenkin näin jälkikäteen.
PoistaIhan sama minullakin, nyt kun pienin täyttää vuoden niin aivan kamala vauvakaipuu! Olenkin tehnyt plussatestit kun esikoinen oli 1v3kk ja toinen 1v1kk. Mutta nyt en tee, täytyy elää muunlaistakin elämää ainakin välillä. Muuten ei jaksa, jos elämä on vain raskauksia ja vauvoja. Mutta ei se sitä vauvakuumetta kyllä poista, en tiedä mikä sen poistaisi (kun ei edes ne vauvat :D).
minä alan pikkuhiljaa totutella siihen ajatukseen että ehkä meillekkin joskus vielä toinen voisi tulla... tai kolmaskin :)
VastaaPoistaHih, se on hyvä ajatusa :)
Poista