keskiviikko 12. lokakuuta 2011







Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
Vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren

(Pave Maijanen / Elämän nälkä)


En ole enää syksyn fani, ainakaan loppusyksyn.
En pidä sen alakuloisuudesta, pimeydestä enkä jatkuvasta sateesta.
Tulen tarpeeksi alakuloiseksi jo valvomisesta ja imetyshormooneista.
Ja koko ajan väsyttää. Olisipa mieluummin kevät.

Mutta ulos lähtö virkistää aina, vaikka se onkin työlästä. Ja vaikka ulkona ei olisi muita ja vaikka koko ajan sataisi, vauvaa itkettäisi eikä itsellä olisi sadevaatteita. Silti.

5 kommenttia:

  1. Se on niin totta jossa vaan vetelehtii sisällä lapset tulee vaan villimmiksi ja itseä rupeaa ärsyttämään enemmän. Pieni happihyppely piristää kummasti jopa vesisateessa.Ihana haalari teillä, oon katsellut tuota useampaan kertaan kaupassa :)

    VastaaPoista
  2. Loppusyksy on just tämmöstä, alkusyksy menee vielä näin kesäihmisenki kannalta. Noh, kohta on lunta taas, nii loppuu liika synkistely...ja alkaa luita ja ytimiä nakertava palelu. ;p Toi ketjukuva on muuten jotenkin erityisen sykähdyttävä. Miksen mä oo keksiny kuvata koskaan mitään tommosta, höh! Ja lapsikuvat on tosi ilmeikkäitä. Niistä oikein huokuu se tunnelma ku ois ite paikalla. Hienoja kuvia siis kaikki!

    VastaaPoista
  3. Voi kun mun tuli näistä kuvista ikävä omia kotiäiti- ja montapikkulasta-aikoja! Jo ennenkuin luin tekstisi, palasin muistoissa niihin sateisiin leikkipuistopäiviin, kun siellä ei ollut muita ja ohjaajatkin "pitivät palaveria" sisällä.

    Vaikka ne hetket silloin saattoivatkin tuntua alavireisiltä, niin on niistä näköjään kuitenkin jäänyt jotain hyvääkin muistijälkeä mielen sopukoihin.

    Toivotaan sateiden väliin niitä aurinkoisia päiviä :)

    VastaaPoista
  4. Tykkään myös kuvistasi, aitoja.
    Niinhän se on, rehellisesti, kaikki aamut ei oo ihania vaikka kuinka yrittäis,
    ei kenelläkään vaikka ne yrittäis niin väittääkin ;)

    VastaaPoista
  5. PikkuHoo, niinhän se on, ulkoilu piristää kyllä aina! Kiitoksia, haalari on pari vuotta sitten esikoiselle ostettu.

    Bemary, Oi tuliskin jo lunta ja valoa! Voi kiitos sanoistasi :)

    Kikka, niinhän se taitaa olla, että jälkikäteen näitäkin ankeita hetkiä muistelee lämmöllä. Siitä ajatuksesta voiskin saada vähän lohtua :)

    Sannalinnea, kiitos :) Eikö tosiaankaan kaikki aamut ole ihania, ei päivät eikä illatkaan. Onneksi välillä on hyviäkin fiiliksiä.

    VastaaPoista