Reissu jatkui mm. näin:

1. Piknikillä!
2. Esikoinen nappasi salakuvan kun äiti pakkasi rattaita.
3-5. Viimeinen ilta rannalla.
6. Reissun viimeinen etappi tuli yllätyksenä lapsille. Onnellisen tytön tiukka hali PikkuMyystä.
7. Jänskätti!
8. Eväspaikalta näkyi kauas (oikeasti tuosta ei ole pudotusta alas)

9. Innokkain halailija <3
10. Ihan pikkuinen harmitus.
11. Iskän ja vähän muidenkin suosikkipaikka oli satupuu, jonka alla sai vain levätä ja kuunnella.
12. Paluumatka kesti pitkälle yöhön.

Kaksi viikkoa sitten kävimme viiden vuoden tauon jälkeen häissä ja lähdimme sitten ensimmäiselle kesälomareissullemme Suomessa. Suuntana oli Turun leirintäalue Ruissalossa.

1. Pienissä häissä.

2. 11h automatkan jälkeen purettiin auto ja mentiin uimaan.

3. Ja aamulla takaisin!
4. Rantavahti.
5. Muru.
6. Jalkojen puhdistus.
7. Turistit matkalla Turun linnaan.
8. Kohtuullisen kokoiset ikkunat & linnaneidot.
9. Parasta linnassa oli lasten mielestä askarrella omat kummitukset.
10. Välipalaa ja lepoa Aurajoen rannalla.
11. Ja vielä illalla rannalle.
12. Tällä kertaa uikkarit päällä.
13. Väsyneen (tai sitä esittävän) kyyti rannalta mökkiin.

1. Uuden kodin keittiömaisema on suosikkini.
2. Neljävuotias haluaa aina sateella ulos, kun on niin hieno sadetakki.
3. Prinsessat.
4. Naurava nakki.
5. Pieninkin piirtää jo pääjalkaisia.
6. Itkevä kakka.

Lankalauantai mökillä oli niin onnistunut, että koko paluumatkan vain hymyilytti. Ja mikäs oli hymyillessä alimman kuvan maisemissa ajellen.

Kevään valoisuuden myötä olen aamujen fani. En ihan sen heräämishetken (enkä sen pukemiskiireen), mutta sitten kun päästään liikkeelle. Aamuisin olo on onnellinen ja toiveikas.

Viikon sisällä on:
* koottu, väritetty ja leikitty kioskilla
* katsottu ensimmäinen Risto Räppääjä (tai lasten toinen, äidin eka)
* koettu asuntotuskaa
* poljettu paljon pyörällä
* pesty ikkunat, nyt niistä näkee läpi!
* siivottu varasto, nyt sinne pääsee jopa sisälle!
* käyty baletin ekoissa näyttämöharkoissa
* tehty hyvä kirppiskierros
* korkattu kevät/kesä -takit

Viime viikolla.

* Havahduin siihen, ettei meille tarvita enää yhtään raitamekkoa.
* Pyörittelin asuntojuttuja mielessäni yötä päivää stressiksi asti.
* Kävin kaksi reissua opiskelupaikkakunnalla ja lähden taas tänään.
* Tapasin uusia ihmisiä.
* Sain blenderin ja testijuomat ovat olleet hyviä!

Mukavaa uutta viikkoa jokaiselle! Ihanaa, kun on jo niin valoisaa.

Ihan yhtäkkiä minä olenkin äiti. Kolmelle tytölle. Milloin se tapahtui?

Juurihan itse kompuroin kuusivuotislahjaksi saamilla lasketteluvälineillä ensimmäistä kertaa rinteessä. Sukset olivat mustat neonkeltaisilla vivahteilla ja kypärä isoveljen vanha, jossa oli iso Hiawatha-tarra.

Nyt ostan jo tottuneesti ruokaa viidelle hengelle, pyykkään loputtomia lastenvaatevuoria, huolehdin päiväkodin retkimaksuista ja talvihanskojen kuivumisesta huomiseksi. Seison iltapäivällä päiväkodin pihalla monien muiden vanhempien tavoin kuuntelemassa lasteni päivästä. Kerään kurahanskoja, tossuja, unileluja ja väsymyksestä kiukkuisia lapsia mukaani. Joskus katselen viereisen auton vanhempia, kun he pakkaavat lapsiaan autoon ja mietin, että miten erilaisia ihmisiä päiväkodin piha yhdistää. Tuskin oltaisiin tavattu koskaan ilman lapsiamme.

Ja ihan vastahan minä tuohon mieheenkin tutustuin. Rakastuttiin, valvottiin yöt ja lorvittiin aamut.  Suunniteltiin tulevaisutta, montako lasta ja millainen koti? Ja nyt meidän sängyssä on aamuseitsemältä kolme unista lasta, itsellä väsymyksestä raskaat luomet ja kiire päiväkotiin, töihin ja opiskelemaan.

Tänään aamulla päiväkodin pihassa kerään reput syliini, lapset viereeni, vaihdan miehen kanssa pusut ja hyvän päivän toivotukset. Hän jatkaa töihin, minä sisälle päiväkodin portista, jota toinen äiti pitelee auki säälien tavaramäärää käsissäni. Vilkutan heipat lapsille ja jatkan opintojeni pariin. Ja kun koittaa iltapäivä, talo on taas täynnä sotkua ja hälinää, pusuja ja kiukkuja. Tavallista arkielämää. Minun elämääni.

Näin sen piti mennäkin, kaikki on hyvin. Joskus sitä vain hämmästyy, miten nopeasti aika meni.

Ihana hiihtolomaviikko.

Ei mitään erityistä, yhdessäoloa ja laiskoja aamuja. Sulavaa lunta ja mukavia ihmisiä.