"Äiti, tärkeintä maailmassa on huolehtiminen." Totesi kuusivuotias. Ja sitten, "Mikä sinusta on tärkeintä?" Vaikka yritin, en osannut vastata paremmin, vaan päädyin lopulta samaan vastaukseen. Että tärkeintä on omista rakkaistaan huolehtiminen.

Välillä tällä pienellä ihmisellä vain on vähän liikaa huolia ja murheita. Avuksi teimme kasan huolinukkeja ja sovimme, että vauvahuolinukeille kerrotaan vain kaikkein pienimmät huolet, isi- ja äiti-nukeille pahimmat. Yöksi ne pannaan tyynyn alle ja näin murheet katoavat.

Voisi itsekin kokeilla.

Tänään oli aivan ihana ja vähän haikeakin päivä. Aamulla kuulin, että edellisenä iltana oli syntynyt sukuun uusi vauva. Esikoinen kävi viimeistä kertaa neuvolassa. Tytöt saivat neuvolareissusta palkkioksi pienen yllätyksen, josta sateli kiitoksia monta kertaa. Ja sitten saimme kukkia, suklaata, kortin ja ihan parhaat vieraat luoksemme! Söimme pakasteesta viimeiset täytekakkupalat ja kahvittelimme rauhassa ystävän kanssa. Ulkona satoi jotain veden ja rännän sekoitusta, mikä tarttui isoina pisaroina puihin, mutta sisällä oli lämmintä.

Illalla kuusivuotias liimasi äidin seinälle pitkät palat sydänteippiä, koska hän kertoi rakastavansa äitiä niin paljon. Uni voitti kaksivuotiaan isosiskon yläsängyssä, siellä ne vierekkäin tuhisivat.

Ystävän seurassa
aika kuluu nopeasti.
Juuri, kun ajattelit,
että on jo ilta,
ollaan jo aamussa asti.