tiistai 11. helmikuuta 2014







Tänään oli aivan ihana ja vähän haikeakin päivä. Aamulla kuulin, että edellisenä iltana oli syntynyt sukuun uusi vauva. Esikoinen kävi viimeistä kertaa neuvolassa. Tytöt saivat neuvolareissusta palkkioksi pienen yllätyksen, josta sateli kiitoksia monta kertaa. Ja sitten saimme kukkia, suklaata, kortin ja ihan parhaat vieraat luoksemme! Söimme pakasteesta viimeiset täytekakkupalat ja kahvittelimme rauhassa ystävän kanssa. Ulkona satoi jotain veden ja rännän sekoitusta, mikä tarttui isoina pisaroina puihin, mutta sisällä oli lämmintä.

Illalla kuusivuotias liimasi äidin seinälle pitkät palat sydänteippiä, koska hän kertoi rakastavansa äitiä niin paljon. Uni voitti kaksivuotiaan isosiskon yläsängyssä, siellä ne vierekkäin tuhisivat.

Ystävän seurassa
aika kuluu nopeasti.
Juuri, kun ajattelit,
että on jo ilta,
ollaan jo aamussa asti.

4 kommenttia:

  1. Ihana kuusivuotias. <3 Meidän perheessä hän saa vähiten huomiota ja syliä, vaikka jotenkin tuntuu että nyt just pitäisi eniten rutistella kun ei se kohta enää itsekään tahdo.

    Ja onnea uudesta suvunjäsenestä! Itse odotan malttamattomana siskon huhtikuista vauvaa. Meidän vauva on jo niin iso tyyppi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tuo huomion jakaminen on kyllä sellainen ainainen pulma, väkisinkin aina joku jää vähemmälle silloin tällöin! Toivottavasti osaisivat vaatia huomiota tarpeeksi nuo muksut.

      Vauvat ovat niin nopeita kasvamisessaan, vaikka sitä kasvua odottaa, se on myös aina nii haikeaa. Jännää aikaa teillä odotella serkkuvauvaa :)

      Poista
  2. Voi kuusivuotiasta sydänteippeineen ♥

    Ystävyys on onni.

    VastaaPoista