lauantai 31. joulukuuta 2011





Tänään on nukuttu vuorotellen, syöty pizzaa ja vähän sipsiäkin. Koristeltu tusseilla pari vauvanukkea ja oma vartalo kasvoja myöten (keskimmäinen). Maalattu vesiväreillä olkkarin seinä (esikoinen), ihmetelty ulkotulia ja tehty lumeen muurahaisille koti. Piirretty ympyrää sädetikuilla.

Vielä on kaupungin ilotulitus näkemättä.

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Kumpa ensi vuosi olisi kaikille hyvä.

maanantai 26. joulukuuta 2011









Joulu meni mukavasti, vaikka vauva tekikin nukkumattomuusennätyksen ja joulun tunnelmointi jäi hiukan väsymyksen varjoon.

Lapsilla oli tietysti jännittävä päivä. Tytöt saivat sopivasti kivoja lahjoja. Tuli mm. täydennystä leikki-keittiöön ja ensimmäinen barbi tähän taloon. Lasten saamat punaiset huopikkaat olivat etenkin äidin mieleen, nyt kun vaan tulisi pakkasta!

Itse iloitsen etenkin Globe hope:n ihanasta laukusta, kirjoista ja jouluisista Taika-astioista.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011









Yöllä tuntuu aina siltä, ettei tästä voi selvitä. Ei tämä lapsi nukahda ikinä enkä saa koskaan nukkua. Olo on aivan neuvoton, kun mikään ei auta. Ja se mikä sitten lopulta auttaa, on aivan mielivaltaista: joskus se on kapalo, joskus vaunut tai sitten kaukalo tai se, että ottaa kapalon pois. Välillä imetys rauhoittaa ja välillä se saa vauvassa vain suuremman raivon. Joskus se on isin syli, joskus äidin.

Aamulla on pöhnäinen olo ja päivä käynnistyy tahmeasti. Jatkuva sunnuntaiaamun olo. Yövaatteita ei jaksaisi vaihtaa pois eikä sänkyä pedata. Kaikki toimet tuntuvat suurelta ponnistukselta eikä oikein mikään jaksa kiinnostaa.

Iltaa kohden alkaa itku ja heiluttaminen. Sitten ne lyhyet unipätkät ja itku. Väsyttää. Vuorotellaan vauvan hoidossa, jos edes toinen saisi nukuttua. Tai sitten ei, jos huuto ei lakkaa. Muistutetaan toisillemme, että ei tätä enää kauan voi jatkua. Keväällä helpottaa jo, viimeistään kesällä. Huumorikin on tehokas keino jaksaa, vaikka aika vähissä ne naurut on kahdelta yöllä.

Jotenki osuvasti arjen sydän löytyi roskiksen pohjalta. Eikä lähtenyt millään pois.

maanantai 19. joulukuuta 2011






 Viisi yötä jouluun!      

sunnuntai 11. joulukuuta 2011





Reissattiin tyttöjen kanssa junalla mummolaan. Kolme yötä ja kaksi päivää.

Joululahjaostoksia ja joulupukin näkeminen Napapiirillä. Yksi esikoisen tekemä viilisydän. Vauvan iltahuutoihin mummon syli. Ei unta, mutta hiukan omaa aikaa jonka käytin syömiseen. Ei myöskään kotitöitä, paitsi pyykkäystä. Ja silti loppui vaatteet kesken. Keskimmäinen oli toisen päivän yöpuvussa ja vauva sai vaatteita kaupasta.

Kotiin palasin entistä väsyneempänä. Vannoin miehelle, etten enää lähde yksin lasten kanssa mummolaan. Yöt ovat niin raskaita yksin, kun kaikki lapset heräilevät yhtäaikaa ja vuorotellen. Ja sitten seuraavassa lauseessa selitin, että pari viikkoa joulun jälkeen voitas taas mennä.

Onhan siellä mummolassa kuitenkin maailman parhaat ihmiset. Ja ihanan paljon lunta.

torstai 1. joulukuuta 2011







Ihana joulukuu! Ihana päivä! Ihanat lapsoset!

Hyvää pannaria! Ihana joulukalenteri. Ihana hurjasti kasvanut vauva!

Ihana hyvin nukuttu yö.

tiistai 8. marraskuuta 2011




Katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,
Sydänlohkareen pientä siirtäjää. 
Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,
Katsokaa tätä tarinaa,
alkua uuden luvun.

(Eppu Nuotio)

***************

Vauva on jo toisella kuukaudella. Näin 1,5kk iässä hän:

* on jo hymyillyt joitain kertoja
* on matkustanut ensimmäistä kertaa junalla
* käynyt molemmissa mummoloissa

* tykkää olla ilman vaippaa
* alkaa heti ilman vaippaa ollessaan pyöriä itsensä ympäri kuin viisari kellotaulussa
* tuntuu käyvän tuulella, sillä hyvät ja huonot päivät vuorottelevat mielivaltaisesti

* nukkuu öisin ihan hyvin, syö kahdesta useampaan kertaan yössä (en laske kertoja)
* nukahtaa yleensä yösyötön jälkeen melko nopeasti
* syö päivisin tiheään 

* sairastaa parhaillaan ensimmäistä flunssaansa
* on jo käynyt kaupungilla ja kahvilassa
* syö vaihtelevasti tuttia

* ei ole vielä kehittänyt mitään rytmiä
* nukkuu hyvin liikkuvissa vaunuissa, ei pysähtyneissä
* on ihana

keskiviikko 2. marraskuuta 2011







Tänään olen onnellinen kivasta puistoreissusta ja uudesta tuttavasta. Siitä, että ehdin syödä lämpimän ruuan ja sytyttää ulos kynttilät. Maailman ihanimmista tytöistäni. Chisun uudesta levystä. Siitä, että mies muisti aamulla tämän päivän, vaikka minä en.

Tänään olen opettanut keskimmäiselle palapelejä ja heiluttanut vauvaa heiluttamasta päästyäni. Olen muistellut hymyillen näitä seitsemää vuotta. Ja toivonut illalta saunaa. Ja jätskiä, joka ehdittäisiin syödä kaksistaan sohvalla.


sunnuntai 16. lokakuuta 2011















Hei mummo,

Tänään itkin vähän, kun nostin pöytään sinun hääastiasi. Meillä oli nimijuhlat ja me joimme kahvia valkoisista Myrna-kupeistasi. Laitoin pöytään myös sen sinikukkaisen sokerikon ja kermakon.

Meillä oli jälleen vauhdikasta. Arto kaatoi viime hetken kiireessä lasin lattialle, mistä on nyt muistona kolo laminaatissa. Karjalanpiirakat paloivat uuniin eikä kuohuviiniä muistettu ostaa ajoissa. Mutta tärkein asia saatiin hoidettua eli vauva sai nimen.
Hänen toiseksi nimekseen tuli sinun nimesi.

Olisin niin mielelläni esitellyt kaikki tyttöni sinulle. Olisin halunnut myös kertoa, että annoin nuorimmaiselleni nimesi. Äiti kyllä aikoi kertoa siitä sinulle, kunhan tulee seuraavan kerran katsomaan. Me vaan emme tiedä tunnistatko meistä ketään enää. 

Kaikesta sattuneesta huolimatta tänään oli mukava päivä. Minusta tuntui kuin olisit ollut mukana.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011







Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
Vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren

(Pave Maijanen / Elämän nälkä)


En ole enää syksyn fani, ainakaan loppusyksyn.
En pidä sen alakuloisuudesta, pimeydestä enkä jatkuvasta sateesta.
Tulen tarpeeksi alakuloiseksi jo valvomisesta ja imetyshormooneista.
Ja koko ajan väsyttää. Olisipa mieluummin kevät.

Mutta ulos lähtö virkistää aina, vaikka se onkin työlästä. Ja vaikka ulkona ei olisi muita ja vaikka koko ajan sataisi, vauvaa itkettäisi eikä itsellä olisi sadevaatteita. Silti.

maanantai 26. syyskuuta 2011



 



Tyttö tummatukka,
onnenenkeli, 
onnenlintu pesään tänään lenteli.
Keijukaisen keveys
syyskuun heleys, 
Iso ilo lisää koko perheelle.

(Teija Rääpysjärvi)


Torstaina 22.9. saimme pikkuisen tyttösen. Kooltansa samaa sarjaa kuin siskotkin, 49cm / 3030g.

Täällä me nyt kotona opetellaan uutta arkea.



p.s. kiitos kaikille edellisen viestin tsempeistä!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Pian






Käyty on viimeinen verikoe, viimeinen neuvola, pian myös viimeiset yölliset vessareissut. On otettu viimeiset mahakuvat ja naurettu tuolle roikkuvalle koripallolle.

Vaipat ja vauvanvaatteet ovat päässeet uuteen lipastoon. Vaunut löydetty niiden homehtuneiden tilalle, kaukalo kaivettu varastosta. Tutit on keitetty ja kotiutumisvaatteet päätetty. Sairaalakassi on vielä vähän vaiheessa, kameroiden akut pitää muistaa ladata.

Mutta miten vaikeaa sitä itse vauvaa on kahdenkaan lapsen jälkeen kuvitella. Kyllähän sen imettämisen, hyssyttämisen, valvomisen ja sellaisen osaa kuvitella. Sitä uutta ihmistä ei vaan pysty mielessään luomaan ennen kuin se saapuu. Meillä ei ole mitään vaikutusvaltaa siihen millainen ihminen meille tulee ja hyvä niin. Kunhan vain saapuisi ehjänä syliin asti.

Ihan pian.

torstai 8. syyskuuta 2011





Syksy on lempivuodenaikani. Etenkin alkusyksy, ennen kuin on mustaa ja märkää. Olen iloinen kun saan syyslapsen. Ennestään meillä on yksi joulunlapsi ja yksi alkuvuoden tyttö, nekin ihania aikoja syntyä.

Tässä uuden kodin lähellä on hienot ulkoilumaastot. Metsään pääsee omalta pihalta. Tykkään!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

rv 35+0.










Pieni kinuaa "paakoa" ja saa katsoa muutaman jakson Kaapoa. Äiti ei enää hirveästi jaksa viihdyttää. Onneksi isompi on joinakin päivinä hoidossa.

Vauvan vaatteet ovat jo hankittuna, mutta vaipat pitäisi käydä vielä läpi ja tarkistaa. Ehkä hankkia lisää vielä. Ja villahousuja lanoniinittaa. Kaikki tavaratkaan eivät ole vielä kasassa.

Vielä neljä viikkoa ja sitten tämä kidutus nimeltään raskaus loppuu. Odottavan aika on pitkä. Toivon, että tämä päivä olisi parempi kuin pari edellistä. Ettei tänään tarvitsisi itkien pyytää miestä aikaisemmin kotiin ja jos vaikka illalla pystyisi vielä olemaan ylhäällä. Parannusta eiliseen on ainakin se, että tänään pystyn kävelemään. Maha tuntuu jo niin raskaalta, roikkuukin kuin pottusäkki (tosin jostain syystä ei tuossa kuvassa, se on oikeasti isompi!).

Ajatukset ovat jo ensi viikon muutossa. Pitäisi jaksaa aloittaa taas pakkaaminen.

p.s. aika järkyttävä tieto