keskiviikko 17. lokakuuta 2012



Viikonloppu oli mummojen ja isomummojen. Näimme kaikki miehen elossa olevat isovanhemmat.

Oli pysäyttävää katsella pian 90-vuotiaan mummon lapsuus- ja nuoruuskuvia. Ensin kuvissa oli pieni lapsi, sitten kaunis nuori nainen, touhukas äiti ja kun katseen nosti valokuvakirjasta, siinä hän istui edessämme vanhuksena. Vähän hämmentyneenä kun muisti on jo niin huono, ettei aina ymmärrä tätä maailmaa eikä tunne ihmisiä. Ja me touhusimme ympärillä samanlaisen pesueen kanssa kuin hänellä oli niissä pienissä mustavalkoissa kuvissa, reilut 55 vuotta sitten.

Kun miettii taaksepäin, aika on mennyt silmänräpäyksessä. Ihan lyhyt hetki vain, kaksi samanmittaista sykähdystä mitä olen tähän mennessä elänyt ja minäkin istun vanhainkodissa ja odotan vieraita (jos hyvin käy). Ja minun lasteni lapset katsovat valokuvista, että on se tuo pieni höppänä mummo ollut joskus nuori ja siloposkinen. Ja sitten tämä kaikki alkaa olla jo ohi.

Pitää muistaa elää hyvin. Ja ottaa paljon kuvia.

14 kommenttia:

  1. "Pitää muistaa elää hyvin. Ja ottaa paljon kuvia."

    Niimpä, tämän kun muistais! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä sitä on haastetta koko elämäksi :)

      Poista
  2. Kuvia tulee kyllä otettua, paljon. Pitää oikein tosissaan panostaa tuohon hyvin elämiseen.

    Onneksi on mummot ja mummojen eletty elämä.

    VastaaPoista
  3. selailtuani tätä blogia,hoksasin,että taidetaan asua ihan samalla tielläkin. :) kiva blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, näin sitä nykyihminen tutustuu naapureihinkin netissä ennemmin kuin livenä :D Tule joskus juttelemaan, jos bongaat meidät liikenteestä :)

      Poista
    2. oon varmaan joskus ohimennen nähnyt,mut en tietenkään oo hoksannu että samalla tiellä asutaan. :)

      Poista
  4. Aniirin kautta löysin tänne tieni. Ihana elämänmakuinen blogi sinulla! Pikaisesti selailin postauksia taaksepäinkin ja iskin silmäni ihanaan lintutapettiin. Kenen se on ja mistä sitä saa? Lisäsin sinut blogilistallenikin, koska tänne haluan tulla toistekin :) Ihailin kuvista näkyvää kotiannekin samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit ja viihdyit :) Kiitos sanoistasi!

      Lintutapetti on Eijffinger Pip -mallistosta ja sitä saa mm. seinäruususta (tapettien verkkokauppa).

      Poista
  5. Mul tuli itku silmään.
    Ite miettiny kans ihan samoja juttuja.
    Aika menee niin järjettömän nopeeta kun mietin että ihan vasta just mä aloin haaveilemaan omasta vauvasta ja nyt siitä on aikaa jo 12 vuotta ja mulla on 4 lasta. ei voi käsittää. Mutta musta aina on aika menny äkkiä. Vuosi on ollu aina ihan hujaus. Myös lapsena. Muistan kun iskä joskus sano, en muista mihin mut et johonkin oli viel tosi pitkä aika ja musta siihen oli vaan hetki. Meneekö mun elämä jotenki pikakelauksena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samanlainen ja olen aina ahdistunut omista synttäreistäni. Muista jo tuskailleeni kun 12-vuotissynttärit lähestyivät enkä halunnu olla jo niin vanha :D Ikinä en ole odottanut mitään ikää, päinvastoin.

      Muistan vielä hyvin ekan koulupäiväni, sehän oli ihan vasta! Tai lakkiaiset, ne ainaki oli viime viikolla? Vaikka oikeasti niistäkin on yli 10 vuotta. Hyi.

      Poista
  6. Itse panikoin aikaa vastaan jo nyt. Tyttö pian neljä vuotias, itse lähestyn kolmeakymppiä. Moni asia joita pidin ennen itsestään selvinä, on nyt unohtunut. Tyttäreni myötä on ajan käsite jotenkin täysin muuttunut. Enää en ajattele, että ehdin kyllä, vaan yritän elää tässä ja nyt.

    Viimeinen lauseesi...osuu ja uppoaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aika nopeentuu lasten myötä, yhdessä vuodessakin tapahtuu jo niin paljon muutoksia että se tuntuu sujahtavan nopeammin ohi kuin ennen. Vaikka esimerkiki öisin se aika ei etene millään kun odottaa kukkujaa nukahtavaksi...

      Minä tiedostan jotenkin liian hyvin ajan vähyyden ja minusta on vuosia tuntunut, että aika loppuu kesken.

      Poista