sunnuntai 6. helmikuuta 2011







Tässä kodissa on oleskeltu yli kaksi vuotta, pidempään kuin missään aikaisemmassa asunnossa koskaan. Olen kiintynyt keittiön ikkunan vilkkaaseen maisemaan, siellä on aina ihmisiä menossa töihin, kouluun, kauppaan ja mihin lie. Surettaa, etten kohta enää voi katsella heitä.


En ole kiintynyt kuin yhteen asuntooni aikaisemmin, 50-luvulla Alvar Aallon suunnittelemaan valkoiseen kerrostaloon, jossa oli paksut ikkunalaudat ja sisäparveke. Mutta kun tuo mies minut hurmasi, niin tuli kiire hänen luo toiseen kaupunkiin. Vaan sitä asuntoa ikävöin vieläkin.

Tyttö taisi kiintyä keittiön porttiin, sillä kun portti vasta vietiin pois (ei käy uuteen asuntoon), niin yhden päivän tyttöä  piti puhutella portiksi. Hän makasi portin vanhalla paikalla, ettei koira tulisi keittiöön. Ja olihan se portti niin hartaasti  koristeltu neidin toimesta. 

Nuorin kai kiintyi verhoihin. Onneksi ne muuttavat mukana uuteen kotiin.