sunnuntai 2. syyskuuta 2012




Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi,
he ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi ja vaikka he ovat sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa,
mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eika takerru
eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävä nuolet.
Kun taivut jousimeihen käden voimasta,
taivu riemulla.


[Kahlil Gibran]

6 kommenttia:

  1. Ihana <3 ajatuksia herättävä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä.

    Hyvä aina välillä muistuttaa itseään, että noinhan se menee...

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille. Yhdyn jokaisen sanoihin :)

    VastaaPoista
  4. Niinpä. Minä luin tämän runon kuopuksen nimiäisissä :)

    VastaaPoista