Toissailtana luin pitkästä aikaa esikoisen raskausajan päiväkirjaa ja katselin kuvia ajalta ennen lapsia. Kaipaan niiltä ajoilta mahaa, jossa ei ollut vielä satoja raskausarpia eikä kolmen sektion jättämiä rumia jälkiä. Kaipaan myös niitä kunnollisia yöunia. En muuta.

Teen valokuva-albumeja tyttöjen vauvavuosista. Jokaiselle omaa. Voi miten ihanan haikeaa on katsoa niitä laitoksella otettuja kuvia: väsyneitä, onnellisia ja ylpeitä vanhempia ruttuisen vauvan kanssa.

Vauva suuttui yöllä tissille, kun sieltä ei tullut mitään. Kysyntä on jälleen ylittänyt tarjonnan. En muista juoda tarpeeksi.

Niinhän siinä kävi, että tuuletus kostautui ja sairastuin itsekin. Mutta olen jo parantunut. Saa nähdä tuleeko flunssaa, mikä jyllää kaikissa lapsissa. Ja yöt ovat sen mukaisia, huoh.

Tänään on kuitenkin ihan hyvä päivä.

Yrjötys selätetty! Matotkin uskalsin laittaa takaisin lattialle. Tauti kävi keskimmäisessä ja isissä, samoihin ihmisiin iski sama tauti viime vuonna ja meihin muihin ei silloinkaan. Kummallista.

Koitan siivota koko ajan ja mikään ei silti riitä. Kevätaurinko paljastaa koko ajan lisää likaa ja pölyä kaikkialta! Vitutukseen meni puoli pakettia DaCapoa ennen kuin alkoi helpottaa. Siitä saikin sitten pääkivun. Ahneella on se tunnettu loppu.

Kohta mennään ulos. Vaikka naama siellä jäätyykin, niin nyt mennään ku vihdoinkin päästään!

Raikasta keskiviikkoa!

Hello Kitty

Voi yrjö! Enpä tiennyt, että edellisen postauksen tilanne kävisi jo illalla toteen. Keskimmäinen alkoi yrjötä hartaasti  nukkumaan mentyään ja siivottavaa riitti tasaisin väliajoin aamuun asti. Välillä piti käyttää kaveri suihkussa. On ollut pyykkikoneella käyttöä. Yrjöys jatkuu vielä tänäänkin, koiran kanssa kilpaillaan kumpi ehtii ensin siivoamaan. Esikoinen ravaa pöntöllä joka yskästä, äiti on vähän varoittanut että jos häntäkin alkaa oksettaa, niin sihtaa pönttöön, älä sohvalle! Sormet ja varpaat ristissä, ettei tämä kuitenkaan nyt tarttuisi muihin!

Eihän tässä ollakaan vasta kuin reilu viikko oltu sisällä pakkasten takia. Meillä siis taas piirretään ja katsotaan muumeja. Tehdään palapelejä ja helmikoruja ja kotitöitä. Ja tarhareput pysyvät naulakossa, eikä äidillä ole opiskelupäiviä (vaan opiskeluiltoja, huoh). Mummolekin piti soittaa, että eipä me nyt tullakaan.

Mutta pyykkikone piippaa jälleen, ei muuta kuin uutta satsia koneeseen!

Lääkäri: Oletko sinä kipeä?
Potilas: Olen.
L: Ei hätää, minä hoidan tämän asian. Minä olen lääkäri. Hyvä lääkäri. Olen minä. 
Lääkäri kuuntelee sydäntä.
L: Oho, syrän pompauttaa. Voi kurjuus.
L: Otappa tuosta lääkettä. Hyvää lasten lääkettä.
Potilas ryystää lääkkeensä.
L: Kokkeillaan verenpainetta. Tuossa on se verenpaine. Oho, 35. Voi kurjuus.
L: Mitataampa kuume. Käykö kipiää?
P: Käy.
L: Piip piip piip. Oho, kolkytviiskuus sekuntia. Aika paljo.


Hyvää viikonloppua, pysykää terveinä!

p.s. kiitos Krisse ja Inka tunnustuksista! Ne lämmittävät aivan erityisesti näin pakkasilla :)

Laiskaa perjantaita ja mukavaa viikonloppua!

Kaksivuotias on niin hellyttävä opetellessaan vaikeita sanoja. Lähes kaikki sanat ja lauseet menevät jo oikein, mutta vielä on jäljellä muutama helmi.

maksamakkaraa = pakkapakkaree!
juustoa = tutsua
ketsuppia = epsua
good night = kuk naik
sukat = kusat
niiskuneiti = inkuenki
prinsessa = linnassa (prinsessaruusu linnassa, linnassa, linnassa...)
pylly = pullu

palapeli = pilipala
vetoketju = vetokiti
ilmapallo = pillupallo (tämä herättää aina hilpeyttä kaikissa)

Kohta puhutaan jo tylsästi oikein. Mutta onneksi äiti ja isi voivat sitten siirtyä puhumaan näillä sanoilla!

Nimim. meillä sanotaan edelleen peukaloa kempaleeksi, tiskikonetta sittattaaksi ja ulkona on unkolassa. Vaikka esikoinen on jo oppinut puhumaan oikeilla sanoilla aikaa sitten, äiti ja isi eivät kykene luopumaan näistä sanoista!

Ostin tänään kortin, koska siinä oli ihan selvästi lapseni.

Onni asuu täällä.

Joka päivä olen niin onnellinen tytöistäni, elämästäni, miehestä ja siitä miten kaikki on mennyt. Ihmettelen, miten minä olenkin saanut juuri heidät ja miten paljon voi rakastaa.

Ja sitten esikoinen sanoo: äiti, minä niin tykkään sinusta kun sinä olet niin kaunis.

Kesken pyykkien ripustelun, kesken imetyksen, kesken aamupörröisen aamupalan. Juhlien loputtua. Yksin saunan lautella. Hymyilyttää.

04.01.12

+ vauva nukkui yön! Söihän se ja itkikin välillä, mutta ei valvonu aamuyöhön asti.
+ ulkoilu piristää ja saa ajan kulumaan paremmin
+ etenkin kun talvipukeminen vie niin paljon aikaa ja sitten kun on vihdoin valmis, huomaa laittaneensa isomman haalarin pienemmälle ja päinvastoin. Ja sitten saakin riisua huutavan ja potkivan uhmiksen taas kerran ja pukea uudestaan (olikohan tämä nyt plussa!)
+ kevätmallistot netissä
+ watsakahwi (kumpa se passaisi vatsalleni!)
+ pikkupakkanen

- itku ja parku aamusta alkaen (ja miljoonasti palaneet hermot)
- aamulla on niin pimeää, ettei tuonne ulos tohdi mennä ennen klo: 11.00
- leipomisurakka tuleville tuplasynttäreille.
- kauppareissut koko porukalla. Painajaista!

Tänään on nukuttu vuorotellen, syöty pizzaa ja vähän sipsiäkin. Koristeltu tusseilla pari vauvanukkea ja oma vartalo kasvoja myöten (keskimmäinen). Maalattu vesiväreillä olkkarin seinä (esikoinen), ihmetelty ulkotulia ja tehty lumeen muurahaisille koti. Piirretty ympyrää sädetikuilla.

Vielä on kaupungin ilotulitus näkemättä.

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Kumpa ensi vuosi olisi kaikille hyvä.