Katselin blogini vanhoja kuvia ja ikävöin pikkuisen vanhaa kotiamme. Kävin siellä viikonloppuna, eikä se ollut enää meidän kodin näköinen ja hyvä niin. Mutta keittiön kohdalla iski haikeus: maailman rakkain tapetti ja ne lukuisat hetket siellä, maisema ikkunasta. Hiukan myös huokailin kun kävelin vanhassa pihapiirissä, sieltäkin on niin monta muistoa lasten kanssa.

Uusi kotikin on ihana ja rakas. Se mikä välillä turhauttaa, on keskeneräiset huoneet, kun niin montaa kohtaa pitäisi vielä fiksata, vaihtaa tepettia, laittaa maalia ja ostaa kalusteita. Vasta lastenhuoneet on laitettu mieleiseksi, kaiken muun kanssa riittääkin hommia vielä pitkäksi aikaa.

Arki onneksi rullaa jo sujuvasti täältä uudesta kodista käsin. Sijainti on ihana ja kaikki tarpeellinen on lähellä.