Vuodenajoilla ei ole enää niin suurta merkitystä kuin joskus ennen.


Vaikka on kesä, nukkua saa yhtä vähän. Sängystä on noustava liian aikaisin, tehtävä aamupalat kaikille vaikka silmiä kirvelee. On pyykättävä, siivottava ja ruvettava taas tekemään ruokaa. Otettava kiukut vastaan, selvitettävä riitoja, asetettava rajoja. Vaihdettava vaippaa, maanitelvata uhmista vessaan, pyyhittävä ja vaihdettava vaatteita. Siivottava vauvan pukluja, pestävä koiran oksennuksia matoista ja pyykättävä milloin kenenkin pissavahinkoja. On muistettava rasvata kun paistaa, vaatettaa oikein kun sataa, ottaa puistoon vettä, evästä, vaihtovaatteet, hiekkalelut, kamera. On etsittävä kesken puistoreissun pissapaikkaa, toki se on helpompaa kesällä kuin talvella. On kuunneltava neljävuotiaan raivoa, kun pihalta on välillä tultava syömään ja kun uusi ystävä lähtee viikoksi mökille. Nukuttaminen ei käy sen helpommin kesälläkään. Lisäksi pitäisi muistaa jaksaa suunnitella tarpeeksi aktiviteetteja, että on varmasti nautittu kesästä.

Ja ollaanhan me. Mutta ei se elämä enää nykyään ole niin paljon ihmeellisempää kesällä kuin muulloinkaan. Ei voi maata päivää riippukeinussa lukemassa romaania eikä lähteä Lappiin vaeltamaan vaikka onkin lomaa. Lukea ehtii illalla lasten nukahdettua jos ehtii (ihan kuten talvellakin) ja kaikenlaiset reissut punnitaan hyvin tarkkaan. Tämän kesän suosiossa ovatkin olleet päiväreissut, niillä onnistuu rentoutumaan kaikki. Juurikin ulkoilussa on suurin ero, jos on hyvät ilmat. Kesällä tulee vietettyä eniten aikaa ulkona ja se onkin tässä vuodenajassa parasta.

Ja mitä eniten odotin kesässä, on se, ettei tarvitse tapella pukemisesta! Omassa pihapiirissä voi ulkoilla vaikka pikkareissa ja kumppareissa (siis lapset lähinnä), ei tule kuolemantautia jos ei halua laittaa enempää päälle vaikka sataisi. Pitkiä katseita voi kyllä tulla, mutta kaikkeen tottuu.

 

Kesällä ei pidetä kenkiä, ollaan paljasjaloin vaikka maa olisi sateesta märkä. Puistossa syödään paljon hiekkaa ja keinutaan kauan. Esikoinen ilmoitti tänään huulet sinisenä, että housuja ei laiteta, ei edes legginsejä. Koska nyt on kesä ja kesällä pidetään hametta! Ja ennen kaikkea kesällä ulkoillaan niin paljon, ettei päikkäreitä jouda nukkumaan ellei tipahda kesken välipalan syönnin.

Onneksi kesää on vielä jäljellä, vaikka miehen loma loppuukin pian. On se arkikin ihan kivaa.

Automatkalla nauroin, että tässä se sitten on. Miehen vuosia odotettu ensimmäinen kesäloma ja mahdollisuus tehdä kunnon kesälomareissu. Ja me mennään vain eläinpuistoon, joka on minulle tuttuakin tutumpi paikka.

Mutta kun näin oli hyvä. Niin mitä sitä sitten turhaan pröystäilemään.

Ja käytiinhän me uimassakin. Tai en tiedä voiko sitä uimiseksi kutsua, mutta lähti kuitenkin talviturkki jota olin kerännyt kaksi vuotta.

Esikoinen sanoi, että hänen niittyleinikistään pitää ottaa kuva. Mies sanoi, että ruusun piikit näyttävät kissan koukkukynsiltä. Kaksivuotias sanoi, että on ihanaa kun on kesä.

Ja sitten juostiin kilpaa ruusupensaita ympäri niin kauan, että mummi ja pappa tulivat iltateelle.

Lomastressi alkaa helpottaa. En kestä lojumista ja päämäärätöntä möllöttelyä montaa päivää. En ainakaan kotona. Mutta kyllä tässä pikku hiljaa oppii tämän lomailunkin jalon taidon.

Jos kirjoittaisin vasta tänään tuon edellisen merkinnän pienimmäisestämme, lisäisin

* sanoo myös "äiti"
* suussa kolme hammasta
* omaa loistavan huumorintajun

9kk!

* itkee jos äiti on näköetäisyydellä mutta ei iholla
* on helppo saada nauraa käkättämään
* kiljuu riemusta

* nukkuu yöt välillä hyvin ja välillä huonommin
* herää edelleen kovin aikaisin
* on juuri joutunut luopumaan yötissittelystä

* tissittelee onneksi vielä päivisin ja lopetti puremisenkin
* rakastaa kiikkua lattialla makaavan aikuisen päällä
* on usein ihan kympillä mukana siskojen leikeissä

* konttaa jo nopeasti
* seisoo tukevasti tukea vasten, harjoittelee myös ilman tukea
* on kävellyt muutaman kerran jakkaraa työntäen

* on sairastanut vesirokon
* ja monta flunssaa
* mutta juuri nyt on terveenä!

* nukkuu kahdet tai kolmet päikkärit, rippuen unien kestosta
* vierastaa aika maltillisesti, lähinnä väsyneenä ja yllätettynä

* tykkää erityisesti syödä paperia
* ja roikkua kaikkien hiuksissa hyvin tiukasti
* osaa sanoa "isi"

Esikoinen lensi mummin kanssa reissuun pariksi päiväksi. Hassua miten hiljaiselta kotona tuntuu, vaikka täällä onkin yksi pahasti eroahdistunut ja yksi isoääninen uhmis. Kyllä sen huomaa, että yksi puuttuu. Onneksi tyttö piirsi meille kotiinjääneille piirustuksen itsestään lentokentällä, jota voimme ikävissään katsella.

Tällä viikolla on nautittu lomasta ja oltu aika rennosti. Olen maalannut aitaa ja pelastanut siitä jos jonkinlaisia ötököitä. Miksi siihen maaliin on niin vastustamaton himo kaikilla lentää?

Nyt haaveilen limsakorista.