lauantai 13. lokakuuta 2012

Äidin päiväunet




En nuku yleensä päikkäreitä, mutta joskus yritän. Silloin voi käydä esimerkiksi näin...

11.30 Juostaan kerhosta bussiin ja vauva nukahtaa vaunuihinsa. Ei haittaa sade eikä siskon huuto.
12.00 Olen saanut raahattua koko litimärän pesueen sisälle ja vauvakin nukkuu edelleen.
12.10 Laitan ruuan, syödään ja yksi ravaa ees taas vessassa.
12.45 Käsken keskimmäisen päikkäreille, mistä seuraa tietysti hirveä huuto. Hän haluaa nukkua omassa sängyssä. Lasken, että jos hän nukahtaa kohtuudella ehdin ehkä itsekin levähtää tänään. Pää on niin kipeä että uni voisi auttaa.

13.00 Kaksivuotias haluaakin äidin ja isin sänkyyn ja iloitsen mielessäni, sillä siellä voisin levähtää hänen kanssaan.
13.20 Itku ja huuto loppuu ja kaksivuotias on unessa. Ihanaa, pettaamaton sänky ja pehmeät lakanat. Jos vähäksi aikaa laittaisin silmät kiinni...
13.30. Neljävuotias kurkistaa ovelta. Kun hänelle selviää, että sisko nukkuu jo, hän muistaa että äiti oli luvannut tulla sohvalle hänen viereensä katsomaan lasten elokuvaa. Ei auta kuin nousta.

13.45 Laitan tytölle muroja ja elokuvan. Asettaudun tyynyä vasten ja koitan saada unenpäästä kiinni mahdollisimman nopeasti.
13.55. "Äiti mistä laitetaan isommalle?". Yritän neuvoa unisena, ei onnistu. Nousen ja näytän.
14.00 Joku osuu olkapäähäni, heräsikö keskimmäinen? Ei kun se onkin koira, joka hyppää minun kautta sohvalle.

14.10 Koira hyppii nonstoppina ovea vasten ja raapii ikävästi kynsillään, vaikka on ulkoillut vasta. Siitä lähtee rasittava ääni.
14.15 Neljävuotias monottaa vähän väliä jaloillaan minua, kun makaa väsyksissään sohvan toisessa päässä.
14.20 Keskimmäinen herää ja tulee viereemme sohvalle.

14.30 Vauva herää ulkona.

Ajattelen huvittuneena, että pienin nukkui kolme tuntia enkä silti ehtinyt itse nukahtaa. Ei kukaan varmaan uskois. Päätä särkee edelleen. Onneksi on perjantai ja onneksi särkylääkkeet on keksitty!

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta :D Siksi en monestikkaan edes yritä kun oo vaan sitten enemmän tokkurassa kun sopivasti saattaa juurikin saada nukahdetuksi mutta siihenpä se sitten jääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kirjoitin äsken mitä sattuu!

      Niinpä, juuri siksi en itsekään nuku kuin hyvin harvoin. Minustakin on paljo pahempaa herätä ku on just nukahtanu tai ei ees ehdi nukahtaa, kuin sinnitellä pystyssä. Kyllä se väsy aina ohi menee ja jos ei mee, niin sitte siihen tottuu. Ehkä.

      Poista
  2. Kuulosti hyvin tutulta :) Nauratti oikein vaikkei siinä mitään nauramista oo. Mut niin koomista silti. Parempi ettei edes yritä, ei sit tuu sitä ärtymystä ja pahaa mieltä mikä seuraa pettymyksestä kun ei vain yksinkertaisesti saanut rauhassa nukuttua.. mut ehkä joskus vielä saa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nauraa, nauratti muakin. Tämmöstä tämä on nyt, joskus vielä näitä aikoja on kauhea ikävä. Sitten kun kukaan lapsista ei enää viihdy kotona eikä häiriköi päikkäreitä :)

      Poista